Alku näytti niin hyvältä: melkein kaikki iti, ja harsot näyttivät voimansa taimien lempeänä kotina. Satotoiveet olivat korkealla: tästä varmaan tulee vuosikymmenen satoisin kesä.Sitten tulivat ennätyshelteet ja kellastuttivat kasvien lehdet, eikä puutarhurikaan jaksanut kuin maata x:nä nurmikolla. Vesi kielellä odotettu kaalisato kutistui muutamaan, puiseen parsakaalin nuppuun, herneet jaksoivat tehdä vain pari litraa palkoja, ja maissintähkät ovat just ja just kämmenen mittaisia.
Enpä muista, olenko koskaan aiemmin joutunut tyhjentämään kasvimaita heinäkuussa, mutta nyt se tuli koettua. Nyhdin huonoksi menneitä kaalin taimia ja loput herneet pois, ja maa vain pölisi juurien alla. Mutta ei puutarhuri valita. Viime vuonna satotoiveet menivät hallan myötä, joten mieluummin annan helteen tappaa kasvini. Onpahan ollut huikean lämmin ja ihana kesä!
Kasvimaiden kunniapalkinnon saavat kyssäkaali, joka on tehnyt kauniin violettejä ja maistuvia kyssiä ruokapöytään, sekä tilli, jonka kruunut kohoavat jo miehen mitassa. Lohdutuspalkinnon saa peruna, joka keltaisista lehdistään ja kukkimattomuudestaan huolimatta tuottaa ruokapöytään suht. isoja ja makoisia pottuja.
Sen verran optimisti olen, että näin epävakaisten säiden kynnyksellä heitin multiin vielä muutamat pinaatin, retiisin ja rucolan siemenet. Ties vaikka ehtisivät jotain tuottaa ennen pakkasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti