Melkein vedin jo aurinkotuolit esille, kun laulurastas luritteli koko aamun, joutsenia lensi talon yli, luigi della casa hakkasi etupihan asfaltilta lumet irti, ja keittiön ikkunan lämpömittari näytti +31,6 C. Ympärillä oli kuitenkin sen verran lohduton näky (nuo taivaita hipovat lumivallit), että lykkäsin toteutusta ens kuulle.
Vielä syksyllä mietin, että maaliskuussa laitan mustia jätesäkkejä kasvimaiden päälle sulamista nopeuttamaan, mutta eipä tuolta lumesta pysty hahmottamaan, missä meidän kasvimaat edes on.
Kompostori on hurahtanut jälleen kompostoimaan, mutta kompostille pääsy edellyttää noiden lumivallien yli kiipeämistä, joten vielä ei pysty liikoja aiheesta iloitsemaan. Mutta onhan se lämmittävä ajatus, että siellä se puhisee multaa valmiiksi huhtikuun loppua varten.
Osa esikasvatteista on kasvanut jo niin isoksi, että viikonloppuna on edessä niiden istutus suurempiin ruukkuihin. Tomaatti
Minibel on osoittautunut nimensä veroiseksi: se on ihan minimaalinen muihin tomskuihin verrattuna. Jännä nähdä, kasvaako siitä viinimarjaa suurempia tomaatteja.
Luigi tuossa siivoaa meidän lasitettua terassia, kun auringonpaisteessa terassi lämpenee jo niin, että sen ovea voi pitää auki. Mummokoira meni heti sinne nukkumaan, ja pentu loikkii hepulissaan sisään ja ulos. Melkein kai voi jo sanoa, että kevät :-)