Alkusesongin loppu

Mizunat on jo heitetty kompostiin, turnipsit syöty viimeistä palluraa myöten, ja pak choi -kausi lähenee loppuaan. Mukavasti jäi sadonkorjuun jälkeen kasvimaille tilaa isojen kaalien kasvaa. Muutamalle tyhjälle pläntille istutin uhkarohkeasti yrttejä ja salaatteja. Katsotaan, ehtivätkö ne kasvaa.

Porkkanakärpäsen toukat ovat kiukuspäissään iskeneet retiiseihin, kun ei ole lempeämpiä juureksia tarjolla. Toivottavasti eivät kuitenkaan edes vilkaise punajuuriin päin. Täytyy ens keväänä kasvattaa juurekset harson alla, koska turnipsit ja niiden vieressä kasvaneet retiisit säilyivät sileinä ja puhtaina niin kauan, kun olivat suojassa harson alla.

Mansikat, pavut, kesäkurpparit ja herneet kukkivat. Niissä onkin perheen chefille haastetta, jahka ollaan kotiuduttu Ligurianmeren antimien ääreltä parin viikon päästä. Silloin varmaan ekat tomaatitkin ovat punertuneet.

Pinkki ruusuaidanne

Onhan ne nättejä. Kukkivat muhkeasti ja tuoksu on huumaava. Mutta mikä iili se oli, että niitä tartti istuttaa kasvimaiden taakse tuulensuojaksi?
a) Kasvimaita ei voi kitkeä takaosastaan, koska puutarhurin ahteri on heti täynnä piikkejä
b) Kasvimaat on täynnä juurivesoja

Eipä silloin istuttaessa olisi uskonut, miten muhkeaksi nuo pensaat kasvavat! Tänä vuonna kukkivat erityisen runsaasti, joten näky on upea (kamera vain on edelleen huono). Mukavasti nuo houkuttelevat pölyttäjiä kasvimaille, eivätkä kirvatkaan ole olleet pariin vuoteen ongelma.

Mikähän siinä muuten on, ettei näy kirvoja, eikä leppäkerttuja? Muutkin raportoivat samaa, joten kyse ei ole pelkästään meidän puutarhasta.

Marjoja ja sidontaa

Karhunvadelma intoutui taas kukkimaan kauniisti. Täytyy vain sitoa nuo maassa makaavat oksat raksavastaavan tekemiin tukiin (juu, siitä on kehkeytynyt oikea tukihenkilö), jotta marjat pysyvät puhtaina (ja jotta rastaat ylettyvät niihin paremmin...).

Karhunvadelmat on ihanan hyviä, jos vain malttaa antaa niiden kypsyä kunnolla. Yleensä napsin ne puskasta suuhun heti, kun vähänkin näyttävät tummilta. Ajatella, että Englannissa karhunvadelma on pahimmanlaatuinen riesa, joka peittää huonolla hoidolla olevat pihat sekunnissa. Kyllähän tuo meilläkin on jo muutaman juurivesan maailmaan pukannut, ja pikkusisko sanoi heillä karhunvattuja ilmestyneen pitkänkin matkan päähän. Että sori vaan, naapurit. Kohta teillä kasvaa luumua, kirsikkaa, karhunvadelmaa...

Viinimarjapuskat suorastaan notkuvat marjoista. Muutamat oksat laahaavat jo maata, joten ehkä pieni bondage auttaisi niitäkin. Täytyy tänään kulkea narukerän kanssa pitkin pihaa ja sitoa oksia sinne tänne.

Tukea pavunvarsille

Ensimmäinen härkäpapu kellahti tuulessa nurin, joten raksavastaava hälyytettiin kehittämään pavuille tukia. Jämäpuusta ja narusta kehkeytyi näpsäkkä kehikko. Tänä kesänä ei siis tarvi kaivella palkoja kaatuneiden kasvien seasta, eikä pestä niitä mullasta.

Härkäpavut ovat jo hyvässä kasvussa ja aloittavat kukintaansa. Kasvihuoneessa puolestaan pavut ovat vielä alkutekijöissä. Blauhilde tosin kurottaa jo katonrajassa, mutta kukkia ei vielä näy. Pari vuotta sitten keväällä syötiin papuja parsan kera lähes päivittäin. Liekö vihannespunkkien syytä, että nykyään pavut lähtevät huonosti kasvamaan.

Eilisen kitkemisurakan jäljiltä jäi kasvimaille pari tyhjää plänttiä, joten piti kiiruusti istuttaa villirukolaa maustamaan kesän pizzoja. Tänään kaupassa muistin, että tillinsiemenet ovat lopussa, joten nappasin pussukan mukaani ja istutin sitäkin lisää. Tilliin kun tulee välillä suorastaan himo, ja toki nyt jo pitää varautua heinäkuun rapusesonkiin.

Touhulan perhe pihalla

Viimeinkin osui kuut ja tähdet kohdilleen: murtunut varvas ei enää valittanut, ja sää oli sen verran lämmin ja kuiva, että pääsimme puutarhaan tekemään kevättöitä, vaikkakin on jo melkein keskikesä.

Kasvimaat olivat kasvaneet äärimmilleen, joten kitkettävää löytyi useampi saavillinen. Harvensin kukkivia pak choita surutta koirien soseeseen, kunnes luin Gardeners' worldistä, että pak choin kukat ovat mahtavia paistettuina. No, nyt ne ovat mahtavia Kennelrehun possunsydämen höysteenä.

Kasvimaiden jätteet eivät enää mahtuneet puutarhajätekomposteihin, jotka oli ollut tarkoitus tyhentää jo toukokuussa, mikäli varvasonnettomuutta ei olisi sattunut. Vienosti pyysin tänään parempaa puoliskoa tyhjentämään ne, ja vanhana skeptikkona olin varma, että kompostoreista löytyisi vain muurahaispesiä ja juolavehnän juuria. Yllätyksekseni (pitäisi osata luottaa tieteeseen) kompostoreista paljastuikin mahtavan muhevaa multaa.

Kompostimullan avulla sain siirrettya esikkoja ja kuunliljoja paikasta toiseen, sekä istuttamaan kollegalta saadut hopeapajun alut etupihan aidanteeseen. Mielessä kun on visio hopeapajujen ja syreenien täplittämästä aidanteesta. Nyt on hyvä motivaatio jatkaa viime vuoden kahden kompostin systeemiä: toiseen kypsentämättömät kasvijätteet ja toiseen kypsennetyt sekä eläinperäiset jätteet. Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen.

Ja sitten vielä Viksulle ja Danskulle ihanaa avioliittoa! Ihana avioliitto on maailman paras asia.

Terveisiä äitivainaalle

Miten monta vuotta siitä onkaan, kun sain äidiltä pistokkaan ylpeydenaiheestaan unikosta! Niitä kasvoi äidin pihalla mahtava penkillinen ja niiden kukinta oli aina yhtä huikean oranssi kokemus (jota näköjään protokamera ei lainkaan toista).

Meidän kukkapenkissä tuo reppana sinnitteli jalat savessa monta märkää ja kylmää talvea. Jollain ilveellä jopa lisääntyi, vaikka ainuttakaan kukkaa ei tehnyt ennen tätä aamua. Lyhythän sen kukinta on, mutta sitäkin suurempi riemuvoitto, kun tuota yhtäkin kukkaa on odotettu jo vuosia.

Mikähän lie maasäteily, ilmastonmuutos tai hevosenkakka sen saanut kukkimaan. Toivottavasti tämä on alkua monelle uudelle unikolle :-)

Terveisiä Pentille

Siinä se "valitettavan talvenarka pikkupuu, joka kylminä talvina saattaa tuhoutua kokonaan" kukkii pitkän pakkastalven jälkeen, ja on säilynyt hengissä jopa -38,2 C:ssa, vaikkei kasvakaan suojaisassa paikassa.

Ei siis pitäis Alangon sedän masentaa suomalaisia puutarhureita. Kyllä täällä sentään joskus kasvaa muukin kuin vaivaiskoivu ja vtutus. Nii kerta!

Jokapäiväinen ruokahaasteemme

Ruokabloggarit rakastavat haastaa toisensa tekemään ruokaa jostakin ainesosasta tai jonkin teeman ympäriltä. Meillä tuo on jokapäiväistä näin satoaikaan: "Kulta, nyt siellä ois hirveä määrä basilikaa, retiisiä ja pak choita. Keksipä näistä jotain huomiseksi." Ja kyllähän tuo keksii. Tämän alkukesän huikeimpia kokemuksia on mizunasta (joo, mizuna näyttää vakiintuneen kyseisen kasvin kirjoitusasuksi) tehty pesto.

Mizuna ja pak choi on siitä kivoja kasveja, että niitä voi syödä sekä raakana että pannulla pyöräytettynä. Kummassakin on selkeästi tunnistettava maku, joten eivät lämpimänäkään muussaudu mauttomaksi, vihreäksi puduksi. Etanansyömistä lehdistä ja kukkimaan rupeavista yksilöistä voi tehdä koirille sosetta, tosin just luin Carol Kleinin kirjasta, ettei kukkiminen pak choin makuun tai tekstuuriin vaikuta. Satoa tulee hyvin, ja onhan nuo ihan nättejä katsellakin.

Ollaankohan me pulassa syksyllä?

Puutarhuri malttoi nostaa nenänsä maanpinnasta hiukan ylemmäs, ja mitä löytyikään: luumupuissa ja kirsikoissa on hurjasti hedelmien alkuja, viinimarjapuskat ja karviaiset notkuu raakileista, eka mansikankukka oli päivän aikana auennut, ja mikäli ei pakkasia vähään aikaan tule, vadelmat tulevat kukkimaan hurjasti.

Mihinkähän kaiken tämän tuotoksen laittaa syksyllä? Tuoreeltaan tietysti pitäisi mahdollisimman paljon syödä, mutta ei tuota määrää kyllä ihan nopsaan saa kurkustaan alas. Mehuja? Hilloja? Chutneyta? Suvulle sadonkorjuubileitä eri teemoilla? No, eihän se ole sanottua, että nuo tuosta kypsäksi asti ehtivät. Suomen kesä kun on helposti liian kuiva/märkä/kylmä, vaikka alkukesän satonäkymät olisivat hyvät. Mutta aika hemmetin hienoa patsastella tiluksilla ja ihmetellä raakileiden määrää, etenkin kun on 8 vuotta ärsyillyt, kun mikään ei kasva.

Terttua pukkaa

Patsastelin eilen kasvarissa, ja mikä osuikaan silmään: vuoden eka tomaattiterttu! Ihan salaa olivat tomskut popsahtaneet esille, sillä alkuviikosta varkaita napsiessani en noita vielä nähnyt. Lajikkeesta ei ole aavistustakaan, kun aurinko oli haalistanut taimikyltit, mutta joku tavistomaatti tuo on. Sinänsä kyllä työvoitto, koska tomaattien taimet olivat pitkään tosi huonokuntoisen näköisiä, eivätkä ne vieläkään terhakkuudellaan vakuuta.

Myös kesän eka chili kiemurtelee vihreänä kukkapurkissa. Perheen chef odottaakin sen kypsymistä jo malttamattomana, sillä viime vuoden chilit loppuivat maustekaapista pari viikkoa sitten. Eilenkin piti jättikatkiksiin tehdä tulisuutta cayennepippurin avulla, kun ei vielä ole omaa tulta saatavilla.

Vihannespunkit on ainakin toistaiseksi lannistettu 6-0. Kiitos kuuluu Neudorfin tymäkälle suihkeelle. Kasvarissa alkaa siis näyttää jo melko hyvälle. Munakoisoja ja kesäkurppareita en uskalla vielä kasvarista ulos nostaa, sillä ens viikoksi on luvattu inhaa keliä. Toistaiseksi mahtuvat hyvin elämään kasvarissa, joten pitäköön siellä hauskaa vielä jokusen viikon.

Hyvää palvelua :-0

Toissapäivänä tilasin Kukkarista multaa ja kuorikatetta, ja jo eilen kotiin tultaessa oli säkit sovitussa paikassa! Siistipihan kanssa tottui siihen, ettei kamat koskaan tulleet ajoissa ja perään sai soitella ja lopulta melkein tapella, joten en suuria odottanut Kukkaristakaan. Olipa mukava yllättyä positiivisesti.

Omaa tyhmyyttä tosin oli se, että kuvittelin 1000 l kuorikatetta riittävän meidän pihalle. Eilen lapioin siitä 1/3 ja sain katettua vain kourallisen pensaiden alusia. Olisin tarvinnut ainakin 3000 l.

Multaa on nyt hervoton paali, josta riittää ens kevään istutuksiin. Ei tarvi roudan aikaan harmitella tien painorajoitusta tai hätyyttää Avensis-miestä hakemaan kaatopaikalta multaa, vaan saa alkaa istuttaa heti, kun aurinko alkaa lämmittää. Mikäli siis multa on sulanut.

Turnipseja ruokapöytään

Mikähän iili siinäkin sitten oli, että piti ehdottomasti saada hankittua Thompson & Morganilta turnipsin siemeniä? Ehkä se slogan "Unique. Tastes like melon" oli vain niin ylitsepääsemätön. Tai sitten on kiittäminen Mustan Kyyn Baldrickia.

Eilen googlailin turnipsireseptejä, kun ei ollut aavistustakaan, miten kyseistä juuresta valmistetaan. Näköjään jenkeissä se on kova sana kiitospäivän ruokapöydässä, joten ohjeitakin löytyi kivasti, mm. parmesanilla päällystetyt turnipsitikut, turnipsi-bataattikeitto, voissa pehmennetyt ja kuminalla maustetut turnipsiviipaleet, turnipsisoufflé.

Nykäisin chef Malxlle pari golfpallon kokoista ja väristä turnipsia, ja eilisen illallisen jälkeen ei enää tuntunutkaan yhtään hölmöltä kasvattaa turnipseja. Oikein pehmeä ja maukas vihannes, eikä näköjään ollut kelvannut tuholaisillekaan, kun olivat niin sileitä pinnaltaan. Etana oli kokeillut onneaan yhden kanssa, mutta ei ollut tykännyt mausta.

Ennemmin tätä kannattaa kasvattaa kuin sukulaistaan naurista.

Yhtäkkiä pääsi asetelma

Pienten vaikeuksien jälkeen Avensis suuntasi nokkansa Puutarha-Mattiin, josta vielä löytyi paahteenkestäviä kesäkukkia. Jäätävässä tuulessa, paremman puoliskon nauttiessa vieressä hyvästä kirjasta ja oluesta, taiteilin kukat ruukkuihin. Siinä ne nyt nököttävät, kesän viimeiset kukka-asetelmat.

Ja tietysti heti samana iltana alkoi lämpötila laskea sen verran uhkaavasti, että täytyi peittää hienot asetelmat, ja koko muukin puutarha, harsoihin. Toivottavasti se oli viimeinen hallanuhka tältä kesältä.

They always miss the clematis

Tää ajoi rouheesti nurmikkoa tuijien alta (jep, tuijat ovat yhä pystyssä, vaikka ajattelinkin ne kaataa syksyllä, kun ruskettuivat mokomat niin pahasti syksyn sateissa), kunnes silmiin osui vihreä tökö. Rouge cardinal se siellä törötti ihka elävänä!

Ostin viime vuonna Plantagenin halpistarjouksesta 10 tuijaa ja ryhmittelin ne kolmen kimppuihin. 1 jäi yli, mutta se löysi kyllä paikkansa myöhemmin. Samalla keikkaa kärryyn tarttui kolme halpiskärhöä, kun ajattelin niiden nätisti kietoutuvan tuijiin ja tuovan väriä vihreyden keskelle.

Unohdin siinä tohinassa, että aina pitää puutarhaliikkeessä tsekata kasvin menestymisvyöhyke, vaikka ostais vain koivun. Koivutkin kun voivat olla jotain päiväntasaajan tuontia. Kärhöt tietysti olivat vain vyöhykkeille I-II. No, kun halvalla sai, niin mitä väliä. Pääasia, että olivat punisia ja nättejä. Aikamoinen yllätys siis, että kaikki kolme puskevat nyt ylös kylmästä ja litimärästä savimaasta.

Syömään!

Jo joutui se armas aika, jolloin täytyy opetella etsimään ruoka ensin omalta pihalta, ennen kuin rynnii kauppaan. Salaattiainekset ja leivänpäälliset löytyvät kasvimaalta, samoin yrtit ruokien mausteeksi. Raparperistä pystyy tekemään mehua ja piirakoita. Retiisiä pukkaa taas pienen kylän tarpeiksi. Miten sitä tuleekin aina kasvatettua niin kamalat määrät! Mitzunaa ja pak choita voi donkata wokkeihin ja koirien kasvissoseisiin, ja pinaattiakin on sen verran, että parit fetapiirakat saa aikaiseksi.

Viime vuonna kasvatettu jeera on levinnyt kahdelle kasvimaalle sekä kasvimaiden väliselle käytävälle. Näköjään siitä pitää nyhtää siemenet irti heti, kun niitä alkaa näkyä. Ajatella, että tuollainenkin kasvi menestyy monivuotisena Suomessa, ja silti Suomen ruokakulttuuri on vielä maitoperunoiden tasolla.

Kasvihuoneesta siirsin viimeiset esikasvatukset ulkoilmaan, ja nyt vain odotellaan satoa kurpitsoista, kesäkurpitsoista ja munakoisosta. Perunapenkki puskee jo niin pitkiä ja tanakoita varsia, että ehkäpä jo juhannuksena maistetaan oman maan pottuja.

Voi niitä onnellisia, joille tämä on mahdollista ympäri vuoden!

Traagisia traakialaisia

Kannatti pistäytyä marketin kukkaosastolla, sillä sieltä löytyi halpoja traakkipuita ja vieläpä sopivasti isoina ja pieninä versioina. Ihan täydellinen setti ulkoruukkuihin. Ja tietysti just, kun sain ne ruukkuihin donkattua, ilmoitti uutistenlukijatäti, että seuraavat 3 yötä on hallaa tiedossa...

On tää ihme aikaa, kun yleensä takatalvi on tullut toukokuussa äitienpäivän jälkeen, eikä kesäkuussa, jolloin on jo lehdet puissa ja joka paikka kukkii. Miten ihmeessä luonto sellaista kestää?

Ulkoruukkuasetelmat eivät vielä ole valmiit. Nuo alkukevään orvokit häipyvät tuosta hallojen jälkeen pois, ja tilalle laitan kesäkukkia. Punaisia varmaankin, sillä pienimmässä ruukussa kasvaa Kauppilasta tilaajalahjaksi saatu punainen daalia.

Eiliset helteet tuli vietettyä siirtämällä särkyneetsydämet enemmän taka-alalle kukkapenkissä, ja vastaavasti iirikset ja kuunliljat etualalle. Kukkapenkkiin täytyisi saada jotain matalaa punaista perennaa etummaiseksi. Täytyykin alkaa opiskella, mitä se voisi olla.

Anopinkielet asennossa

Oli näköjään joku muukin keksinyt, että sisäkukkia voi käyttää ulkoasetelmissa, sillä eilinen Plantagenin mainoslehti tarjosi erilaisia palmuja ulkokäyttöön. Olin just miettinyt, mitkä kukat kestäisivät etupihan ruukuissa, joihin asfaltti hohkaa ja aurinko porottaa kuumimman osan päivästä, ja tullut siihen tulokseen, että pullojukka vois olla sopivan korkea ja kestävä. Täytyy muistaa pitää markettien kukkatarjontaa sillä silmällä, josko sieltä halpoja jukkia tai muita palmuja löytyisi.

Työkaveri pihisti kokoushuoneen kukkaruukusta köynnöksen alun ja antoi siitä mullekin palasen. Mietin heti, että siitä saisi kasvatettua nättiä roikkuvaa ens kesän asetelmiin. Täytyy yrittää saada se talven aikana venymään muhkeisiin mittoihin, jotta sen voi jakaa eri ruukkuihin. Onneks tuli kesälukemiseksi ostettua Carol Kleinin Grow your own garden, jossa on ohjeita kasvien lisäämiseen.

Anopinkielet donkkasin jo ulkoruukkuihin, kun ei pakkasia ole toistaiseksi näköpiirissä. Ruukuissa on desikaupalla muurahaissirotetta, kun mustat muurahaiset ehtivät niihin jo pesiä. Toivottavasti sirote on kukkaystävällistä. Kuva tuli valitettavasti otettua ennen nurmikon ajamista, mutta ei niiden edessä enää noin paljoa voikukkia kasva...

Saaks antaa rahaa T&M:lle?

Voi Thompson & Morgan minkä teit: "All seeds 50% off"! Kuka tuollaista vois vastustaa, etenkin kun keväällä moni siemenpussi tyhjeni kokonaan, ja etenkin etenkin kun siellä on italialaista pinaattia ja tomaattia tyrkyllä. Pakkohan tässä on nyt käyttää työaikaa siementilauksen tekemiseen, kun kerran halavalla saa.

Viime yö oli toivottavasti kevään viimeinen kylmä yö, koska aion tänään napsia harsoja pois kasvimailta, istuttaa kurpitsat ja maissit paikoilleen ja tehdä parit kukka-asetelmat. Kaikista rakkain Avensis-mies on passissa odottamassa, milloin tehdään uusi keikka Puutarha-Mattiin, sillä etupihan isot ruukut odottavat vielä kesäkukkia, ja se kriikunakin pitäis hankkia. Ehkä tällä viikolla ehtii jossain välissä?

Mitzunat ja retiisit ovat jo julmetun kokoisia. Tulee kiire keksiä, mihin kaikkeen niitä tunkisi. Mitzunat voi tosin soseuttaa koirille, jos näyttää siltä, että ne alkaa kohta kukkia. Rucolaakin pukkaa suht. mukavasti, tosin se on aika mietoa salaattirucolaa, eikä sitä kitalaen räjäyttävää villiversiota. Mukavaa, kun voi ruuan lisukkeet napsia jo omalta pihalta, eikä tarvi luottaa kaupan mauttomaan tarjontaan.