Naisen paras tavara

Kompostikeppi! Tuo törkyinen mutta ah, niin tarpeellinen kapine. Edellisen onnistuin vääntämään palasiksi (kompostin hoitaminen vaatii habaa), mutta raksavastaava veisti ystävällisesti uuden ja sitä tuodessaan vielä pöyhäisi kompostin ilmavaksi.

Yleensä tähän aikaan vuodesta komposti on umpijäässä ja niin täynnä, että joudutaan kompostoituva kama laittamaan tavisroskikseen. Liekö lauha talvi, kompostimassaan lisätty kuorikate tai upouusi kompostikeppi syynä siihen, että nyt komposti on pohjaan asti sula, ja sen saa kätevästi läpeensä pöyhittyä joka kerta, kun sinne käy uuden lastin heittämässä.

Näyttää siltä, että pärjätään varsin hyvin siihen asti, kunnes maaliskuun aurinko saa kompostin puhkumaan ja puhisemaan.

Mitä patut edellä

...sitä puutarhurit perässä: tulkoon tästä kansallinen kakanlevityspäivä!

Jo pidemmän aikaa on takaraivossa painanut ajatus kompostin tyhjentämisestä talvea varten, etenkin kun vielä on ollut mukavan lämpimiä päiviä. Puutarhuri ei vain ole ollut henkisesti kypsä moiseen. Mutta kun naapurin patu tuli muhevan kakkakuorman (että tekis mieli käydä pihistämässä pari ämpärillistä!) kanssa tuohon touhuamaan pellolleen, on sitä puutarhurinkin reipastuttava ja osallistuttava kylän hajusinfoniaan omalla panoksellaan. Jahka keksii keinon pitää tukkakoira pois kummankin kakanlevittäjän talkoista.

Yhdellä kasvimaalla kasvaa vielä kaalta ja palsternakkaa, mutta suurimman osan kasvimaista voi jo kääntää ja haudata niiden pohjalle komposti kypsymään ens kevään ravinteeksi.

Iiriksen kuva on tuossa siksi, että se vähän kaunistaisi aihetta ja ehkä myös peittäisi hajuja.

Typpeä ja kuiviketta

Sydäntä on jo muutaman viikon kärvistänyt, kun ollaan jouduttu käyttämään tavisroskista kompostin sijaan. Komposti on umpijäässä, eikä helpotusta näy vähään aikaan, kun joka yö pakkanen huitelee -30:n korvilla.

Kun nyt sattuneesta syystä tulee käytettyä paljon talouspaperia erinäisten tuotosten kuivamiseen laminaatilta, huokailin luigille, miten paljon menee hyvää kompostikuiviketta hukkaan. Tämä kuivike kun toimisi vielä kompostin herättäjänäkin, sillä siinä on mukavasti typpeä mukana.

Luigihan siinä sitten sännähti innovoimaan takaoven pieleen jätesäkkiä, johon Saimi Marketan pissapaperit voi tallettaa siihen asti, että komposti alkaa jälleen toimia. Jos maaliskuussa tulee plussakelit, alkaa komposti nopeasti sulaa, ja siinä vaiheessa se tarvii rutkasti kuiviketta, jotta jätteet kompostoituvat, eivätkä mätäne. Loistavaa uusiokäyttöä pääsiäisenkeltaisille papereille, siis! Eikä tarvi jatkuvasti odottaa roska-auton tuloa ylitsepursuavan jäteastian kanssa.

Touhulan perhe pihalla

Viimeinkin osui kuut ja tähdet kohdilleen: murtunut varvas ei enää valittanut, ja sää oli sen verran lämmin ja kuiva, että pääsimme puutarhaan tekemään kevättöitä, vaikkakin on jo melkein keskikesä.

Kasvimaat olivat kasvaneet äärimmilleen, joten kitkettävää löytyi useampi saavillinen. Harvensin kukkivia pak choita surutta koirien soseeseen, kunnes luin Gardeners' worldistä, että pak choin kukat ovat mahtavia paistettuina. No, nyt ne ovat mahtavia Kennelrehun possunsydämen höysteenä.

Kasvimaiden jätteet eivät enää mahtuneet puutarhajätekomposteihin, jotka oli ollut tarkoitus tyhentää jo toukokuussa, mikäli varvasonnettomuutta ei olisi sattunut. Vienosti pyysin tänään parempaa puoliskoa tyhjentämään ne, ja vanhana skeptikkona olin varma, että kompostoreista löytyisi vain muurahaispesiä ja juolavehnän juuria. Yllätyksekseni (pitäisi osata luottaa tieteeseen) kompostoreista paljastuikin mahtavan muhevaa multaa.

Kompostimullan avulla sain siirrettya esikkoja ja kuunliljoja paikasta toiseen, sekä istuttamaan kollegalta saadut hopeapajun alut etupihan aidanteeseen. Mielessä kun on visio hopeapajujen ja syreenien täplittämästä aidanteesta. Nyt on hyvä motivaatio jatkaa viime vuoden kahden kompostin systeemiä: toiseen kypsentämättömät kasvijätteet ja toiseen kypsennetyt sekä eläinperäiset jätteet. Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen.

Ja sitten vielä Viksulle ja Danskulle ihanaa avioliittoa! Ihana avioliitto on maailman paras asia.

Jätehuoltoa

Ensimmäisiä hankintoja uuteen kotiin 7 vuotta sitten oli kompostori. Olin jo vuodesta 1988 tottunut kompostoimaan biojätteeni, joten ruuantähteiden heittäminen tavisroskikseen tuntui synniltä.

Sorruttiin tietysti ensin halpismalliin, mistä paikkakunnan kärpäset ilahtuivat suuresti. Tuli kiiru haudata kompostin sisälmys tontinperukoille, kun kompostorissa oli enemmän kärpäsentoukkia kuin kompostia.

Seuraavaksi investoitiin Biolanin pikakompostoriin. Sinne ei ötökät yllä, ja kunhan sitä talvella sohii säännöllisesti, pakkanenkin pysyy poissa. Ainoa miinus on koko: neljän jalan ja kahdeksan tassun taloudessa kompostori jää pieneksi, etenkin talvella, kun kompostia ei voi välillä mihinkään tyhjentää lumen ja jään tukkiessa tyhjennysaukon.

Keväisin kompostimulta menee kukkapenkkien käyttöön ja syksyisin se haudataan kasvimaiden täytteeksi.

Viime keväänä luin Mari Mörön puutarhakuvauksia ja heti innostuin kompostoimaan myös puutarhajätettä, joka me ollaan aiemmin vain tyrkätty tontinkulmaan maatumaan. Halpakaupasta hankittiin suuret saavit, jotka täyttyivät hyvin pian kasvimaa- ja kasvihuonejätteestä. Keväämmällä nähdään, onko niissä mikään kompostoitunut. Olis hienoa saada kompostimultaa omasta kompostista, eikä aina tarttis lähteä peräkärryllä hakemaan multaa kaatopaikalta.

Jos ois oikein pro, hankkis paperisilppurin. Gardeners' World vinkkasi, että sanomalehtipaperia kannattaa silputa kompostoriin kuivikkeeksi. Kai siitä jotain raskasmetallia kasveihin imeytyy, mutta tässä iässä sitä on jo niin lyijyllä ja elohopealla kyllästetty, ettei pieni lisä tunnu missään. Kaupan kuivikkeet ovat kalliita, eikä niitä edes joka kaupassa ole. Usein ne myös ovat kaukana kuivasta, kun ovat jossain varaston nurkalla kastuneet ja jäätyneet useita kertoja.