Siis lomalla siitä työstä, jolla kustannetaan nämä kaikki siementilaukset ja Plantagen-reissut. Eihän toki keittiöpuutarhuroinnista lomailla tartte; sehän on niin helppoa. Sen kun vain tyrkkää siemenet multaan ja sitten menee lepariin nauttimaan virkistävästä valkoviinistä ja toplessista lomaheilasta. Sadonkorjuun aikaan nyhdän kasvit ylös ja vien ne kotichefille kokattavaksi. Dolcest vita ever!Loman alkajaisiksi kirvelin, silolehtipersiljan ja tillin lisäksi kyssäkaali alkaa olla poimimiskunnossa. Muistan, kuinka joskus 80-luvun puolivälissä BFF:n äiti maistatti kyssää. Makea ja aromikas vihannes teki sen verran ison vaikutuksen, että vaikka BFF jäi 80-luvulle, kyssä on kuulunut meidän kesämenuun joka vuosi.
Kitchen Garden -lehden uusimmassa numerossa oli juttua kyssästä. Peribrittiläiseen tapaan siinä kehuttiin, miten makoisa kyseinen vihannes on pannulla paistettuna, ja kovasti varoiteltiin koskemasta kyssään sormin, ettei siihen jää sormenjälkiä. Britit kun lähinnä kasvattavat vihanneksia vihannesnäyttelyitä varten (me löydettiin tästä monta allegoriaa koiranäyttelyihin). Minä kyllä nappaan kyssästä ihan reilusti kaksin käsin kiinni ja syön sen mieluummin raakana. Vain ylikasvaneet yksilöt pyöräytetään meidän perheessä pannun kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti