Vaiko sittenkin -veli? No, joka tapauksessa meillä on hänen kanssaan yhteinen intohimo: fenkoli. Hän tosin syö sitä sievästi etukäpälillään oksaa pidellen; minä raastan kourakaupalla oksia suoraan suuhun.Liekö aika kullannut muistot, mutta ekoina vuosina fenkolinkasvatus oli helppoa: sen kun vain laittoi siemenet multaan ja hetken päästä sai palkkioksi muhkeita bulbseja. Sen jälkeen on tuloksena ollut vain kuivakkoja, honteloita rojottimia.
Tänä vuonna fenkolinkasvatus koki uuden aallonpohjan: ostamani siemenet olivatkin yrttifenkolin, eivät bulbbifenkolin. Kovasti kyllä itävät, ja kieltämättä niiden maku on uskomaton yhdistelmä anista ja lakua, joten ei tuo nyt ihan turha istutus ollut. Chef voisi värkätä noista täytteen valkoiselle kalalle, ehkä mieluiten kuhalle. Ja kaipa noita johonkin leivonnaiseen voisi piilottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti