Ajattelin huomenna lukea luettelon kannesta kanteen ajatuksen kanssa. Tämä päivä menee, lumitöiden ohella, esikasvatettujen taimien siirtämisessä isompiin potteihin. Tein muuten hyvän löydön Honkkarista: vihanneslannoitteen! Enpä ole ikinä nähnyt sitä myynnissä tähän aikaan vuodesta. Just oli Gardeners' Worldissä juttua munakoisojen kasvattamisesta, ja siinä painotettiin, että munakoisoa täytyy lannoittaa kunnolla, joten lannoite tuli tarpeeseen.
lauantai 27. helmikuuta 2010
Lomalukemista
Ajattelin huomenna lukea luettelon kannesta kanteen ajatuksen kanssa. Tämä päivä menee, lumitöiden ohella, esikasvatettujen taimien siirtämisessä isompiin potteihin. Tein muuten hyvän löydön Honkkarista: vihanneslannoitteen! Enpä ole ikinä nähnyt sitä myynnissä tähän aikaan vuodesta. Just oli Gardeners' Worldissä juttua munakoisojen kasvattamisesta, ja siinä painotettiin, että munakoisoa täytyy lannoittaa kunnolla, joten lannoite tuli tarpeeseen.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Mullipäivä II

Anopinkieli on tykännyt kasvaa makkarin ikkunalla jo useamman vuoden ja on kasvattanut itselleen koko joukon jälkeläisiä. Olisin alunperin halunnut sen vanhanaikaisen väriversion, enkä tätä kirjavalehtistä, mutta kun anopinkieli-iili iski, oli kukka saatava, eikä silloin kaupassa ollut muita vaihtoehtoja. Tätä kaiffaria en ole raaskinut heittää pois, kun se niin uskollisesti pukkaa uutta poikasta.
Napsin nyt siitä tukun poikasia irti ja istutin ne taimipotteihin. Tuli nimittäin yhtäkkinen visio anopinkielistä kasvamassa terassin edustan ruukuissa, joiden muotoon anopinkielet sopivat hyvin. Jahka tuo 100-metrinen lumikerros tuosta joskus sulaa ja pakkaset väistyy, teen ruukkuihin anopinkieliasetelmat. Jotain matalahkoa kukkaa seuraksi ja jotain roikuvaa. Sitten voi kesän leikkiä olevansa Madeiralla, jossa anopinkielet ja-hampaat kasvavat pitkin poikin.
maanantai 22. helmikuuta 2010
Mullipäivä

Kokeilin ekaa kertaa taimien koulimiseen uutta dibberiäni, ja perustin saman tien I love my dibber -fanikerhon. Kerrassaan loistava pikku tikku! Kyllä ne englantilaiset tietää! Dibberin avulla oli tosi kätevä siirtää taimia, eikä tarvinut pelätä runnovansa taimen vartta tai lehtiä.
Sungold oli jostain syystä itänyt luvattoman huonosti, joten oli pakko istuttaa sitä lisää. Muut taimet olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Niistä kyllä näkyy selvästi tämä harvinaisen pilvinen alkuvuosi. Toivottavasti maaliskuu tarjoaa niille paljon aurinkokylpyjä.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Kauppilan kevätkuvasto

Mutta kun mulla on tämä taimikasvatus-handicap. Monta, monta kertaa olen tilannut noita kesäkukkien taimia, enkä ole ikinä onnistunut yhtäkään kunnolla kasvattamaan. Täytyis todella saada kunnon valoisa kasvatuspaikka, ja sitten pitäisi vielä tarkkaan tietää miten ja millä lannoittaa. Varmaan taimia pitäis leikatakin, jotta kasvavat tuuheiksi. Siihen ei mun osaamiseni vielä riitä, joten pakko tyytyä noihin tavis kesäkukkiin, vaikkei niistä sykähdyttäviä asetelmia saakaan.
Kauppilalle lisäplussaa hyvistä ja informatiivisista kuvaston teksteistä. Niitä oli suorastaan ilo lukea.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Globaalit siemenet

Ennenvanhaan tilasin aina vihannesten siemenet kotimaisista firmoista, kun ajattelin niiden valinneen sellaiset lajikkeet, jotka menestyvät nimenomaan Suomen olosuhteissa. Mutta samat Thompson & Morganit ja Fothergillithän niillä on kuin muuallakin. Vapauttavaa sinänsä, koska nyt on koko internetin tarjonta saatavilla. Toki tarttee sen verran lajikkeita tutkia, ettei sorru sellaisiin, jotka vaativat pidemmän kasvukauden kuin mitä Suomella on tarjota, mutta on se vaan kutkuttava ajatus, että tunkee multaan samoja siemeniä kuin mammat Italiassa ja vanhat patut Briteissä. Paitsi että meikäläinen tulee aina vähintään 3 kuukautta jäljessä.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Jätehuoltoa
Ensimmäisiä hankintoja uuteen kotiin 7 vuotta sitten oli kompostori. Olin jo vuodesta 1988 tottunut kompostoimaan biojätteeni, joten ruuantähteiden heittäminen tavisroskikseen tuntui synniltä.
Sorruttiin tietysti ensin halpismalliin, mistä paikkakunnan kärpäset ilahtuivat suuresti. Tuli kiiru haudata kompostin sisälmys tontinperukoille, kun kompostorissa oli enemmän kärpäsentoukkia kuin kompostia.
Seuraavaksi investoitiin Biolanin pikakompostoriin. Sinne ei ötökät yllä, ja kunhan sitä talvella sohii säännöllisesti, pakkanenkin pysyy poissa. Ainoa miinus on koko: neljän jalan ja kahdeksan tassun taloudessa kompostori jää pieneksi, etenkin talvella, kun kompostia ei voi välillä mihinkään tyhjentää lumen ja jään tukkiessa tyhjennysaukon.
Keväisin kompostimulta menee kukkapenkkien käyttöön ja syksyisin se haudataan kasvimaiden täytteeksi.
Viime keväänä luin Mari Mörön puutarhakuvauksia ja heti innostuin kompostoimaan myös puutarhajätettä, joka me ollaan aiemmin vain tyrkätty tontinkulmaan maatumaan. Halpakaupasta hankittiin suuret saavit, jotka täyttyivät hyvin pian kasvimaa- ja kasvihuonejätteestä. Keväämmällä nähdään, onko niissä mikään kompostoitunut. Olis hienoa saada kompostimultaa omasta kompostista, eikä aina tarttis lähteä peräkärryllä hakemaan multaa kaatopaikalta.
Jos ois oikein pro, hankkis paperisilppurin. Gardeners' World vinkkasi, että sanomalehtipaperia kannattaa silputa kompostoriin kuivikkeeksi. Kai siitä jotain raskasmetallia kasveihin imeytyy, mutta tässä iässä sitä on jo niin lyijyllä ja elohopealla kyllästetty, ettei pieni lisä tunnu missään. Kaupan kuivikkeet ovat kalliita, eikä niitä edes joka kaupassa ole. Usein ne myös ovat kaukana kuivasta, kun ovat jossain varaston nurkalla kastuneet ja jäätyneet useita kertoja.
tiistai 9. helmikuuta 2010
Terhakoita pentuja

Sen verran mokasin, että menin laittamaan tomaattien esikasvatuslaatikon tämän laatikon alle ja ajattelin, että tomaattien itäminen kestää reilun viikon. Olivatkin vajaassa viikossa itäneet ja ehtivät aikamoisen honteloiksi ylemmän laatikon pimeydessä. Onneksi tomaatit voi istuttaa hiukan syvempään, kun niille vaihtaa isommat potit, joten ne kyllä siitä rotevoituvat.
Kuvan taustalla näkyy timjamireppana. Tai siis hyvinhän se voi, mutta kyllä heti huomaa, milloin se on meille muuttanut: alaosan terhakka pöheikkö muuttuu yhtäkkiä honteloksi ja vaaleaksi. Maku on silti tallella. Salamatkustaja tosin tuli matkansa päähän: huomasin työpäivän jälkeen, että timjamista kulki kiemurteleva, hopeinen linja keittiön tuolille asti. Linjan päässä oli kuivunut etana. RIP.
Kuvan Multivita puolestaan ei liity kasveihin mitenkään - tai mistä sitä tietää, vaikka se ois mahtilannoite myös kasveille.
maanantai 8. helmikuuta 2010
Luonnon armoilla

Turve on ehdoton no-no, koska turpeen nostaminen tuhoaa suoalueita. Eikä puutarhassa tietenkään suihkutella kemikaaleja, vaan lannoitus, tuholaistorjunta ja tautien hoito tehdään luonnonmukaisin keinoin.
Sisäinen viherpiipertäjäni nyökyttelee innoissaan. Juu, meillä on ihan aito lähde tontilla, ja siellä viihtyvät sampit ja vesiliskot. Suurin osa tontista on luonnonvaraisena, joten nokkosia ja ohdakkeita riittää perhosille. Linnuille on ruokinta-automaatteja ja pesintäpönttöjä. Lämpiminä kesäiltoina pihalla viuhuu lepakoita, ja loppukesästä tontin päädyn ojassa päivystää harmaahaikara.
Ihka-aitoja luonnonmyyriäkin meillä on, ja vesimyyriä! Voi, miten somasti on keväällä aina taimet vinksallaan, kun niiden alle on kaivettu käytäviä. Ja tuo kuvan narsissin alla viihtyvä tyyppi on varmaan se, joka on myöhemmin marinoitunut omenapuilla ja karhunvatukoilla.
Kauhun tasapainoa pitävät yllä myös tontilla piipahteleva kettu, yön pimeydessä naukuvat lehtopöllöt ja viime aikojen paluumuuttaja, kanahaukka. Kirpiäluonteisesta kääpiönaukserista puhumattakaan.
Luontoa on hieno seurata, ja haluan tehdä oman osani, etten puutarhallani sen tasapainoa järkytä. Lannoitteena käytän kanankakkaa, ja jos suinkin vain saan, hevosenkakkaa (sekin on kuulemma nykyään ongelmajätettä, kun ei riitä peltoja, joille sitä kipata). Nokkosvesi yrittää parhaansa hoitaa tuholaistorjujan ja lannoitteen virkaa. Mutta on niitäkin päiviä, jolloin näpit vihreinä kirvojen listimisestä ryntään lähimmälle Raid-purkille. On sillä viherpiiperrykselläkin rajansa.
perjantai 5. helmikuuta 2010
Ämpärissä kasvaneet

Mieleen kuitenkin hiipi, että mullan vaihtaminen ja tuholaisten torjuminen on hankalaa valmiista altaista. Kun vielä routa rikkoi altaat pahasti, päätimme tehdä kasvihuone 2.0:n ja keksiä sinne ihan uuden systeemin.
Tälle tuli major brainwave muoviämpäreistä. Nehän on loistavia kasvatusastioita: halpoja, kevyitä, helppoja varastoida ja kosteutta pidättäviä.
Ensiksi puhkottiin kaikki ämpärit, mitä kotoa löytyi, ja sitten haettiin halpakaupasta lisää. Kolme vuotta on tullut noita jo käytettyä, ja tulokset ovat olleet hyviä. Ämpäreitä on helppo liikuttaa sisään ja ulos säätilan mukaan, ja istutusvaiheessa olen lisännyt multaan lannoiterakeita, joten kasvit ovat pärjänneet pitkään ilman lisälannoitusta. Kasvihuoneen lämpötila kohoaa nopeasti tosi kuumaksi, mutta kasvit eivät ole kuivuneet, kun muovi ei kosteutta haihduta. Kasvihuoneen siivoaminen syksyllä on helppoa, sillä ämpärit voi vain nostaa ulos ja kipata sisältö tontinkulmaan tai maanparannusaineeksi kukkapenkkiin.
Viime kesän vihannespunkkipaniikissa ämpärit osoittautuivat siitäkin hyviksi, että kun niiden ympärille kiersi maalarinteippiä nurinpäin, jäivät maasta nousevat punkit teippiin kiinni, ja kasvi pelastui.
Muutama mätänemiskatastrofi on osunut kohdalle, kun pohjan viemäröintireiät on jostain syystä umpeutuneet, mutta joissain tapauksissa olen saanut kasvin pelastettua imeyttämällä liian kosteuden sanomalehteen (kyllä hätä keinot keksii). Toinen ongelma ämpäreiden kanssa on ollut se, että nälkä kasvaa syödessä. Kasvariin tulee joka vuonna entistä enemmän taimia, joten ämpärit meinaa loppua kesken joka ikinen vuosi. Puhumattakaan siitä, että kasvarin 9 neliötä käy pieneksi.
torstai 4. helmikuuta 2010
San Marzano post scriptum
Täytyy varmaan vielä muutama siemen tyrkätä multaan, jotta saadaan kunnon sato. Nämä tomskut alkavat vaikuttaa aina vain paremmilta!
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Tomaattimix

Siemenlaatikossa oli nimetön tomaattipussi, varmaan myös lehden kylkiäisenä saatu. Jännä nähdä, mitä sieltä kasvaa. Jos siemenen koosta voi jotain päätellä, kyseessä on kirsikkatomaatti.
Sub arctic plenty on pensastomaatti, jonka siemenet hankin viime vuonna, kun selosteessa luvattiin kaiffarin kestävän hyvin kylmää ja tuottavan ison ja aikaisen sadon. Sato oli isohko, mutta voi hyvä ihme, että niitä tomaatteja oli vaikea saada pensaasta irti. Pensas oli ihan järjettömän tuuhea, ja soikeat tomaatit siinä niin tiukasti kiinni, että täytyi käyttää teräasetta. Ajattelin nyt kumminkin käyttää siemenet loppuun asti, vaikka ei tuo maullaankaan vakuuttanut. Siemeniä kun ei raaski roskiinkaan heittää.
Pihvitomaattien kasvatusta en ole koskaan kokeillut, kun kaupasta ostetut ovat aina olleet niin mauttomia. Jostain syystä kiinnostus on kumminkin herännyt - ehkä siksi, kun niillä on niin huikeita nimiä: Costoluto Genovese, Il Pantano Romanesco, Cuore di Bue. Täytyy laittaa ens vuoden hankintalistalle.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Kirsikkatomaatit kasvuun

Black cherry lähti jo kolmatta vuotta kasvatukseen, tosin vain sen takia, kun siemenpussissa oli vielä siemeniä jäljellä. Ihan OK tomsku, mutta ei niin hyvä, että siemeniä enää ostaisin. Jännittävän näköinen se kyllä on, joten se tuo hauskan lisän kattaukseen.
Uus tuttavuus on Red cherry. Siemenpussi tuli viime vuonna Gardeners' Worldin kylkiäisenä, ja nyt on kiva kokeilla, miltä se maistuu. Pussin kuvassa se näyttää olevan ihan tavallinen kirsikkatomaatti. Toivottavasti on satoisa ja maukas.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Matkalla Italian-mammaksi

Ylijäämätomaateista keitän talven varalle tomaattikastiketta, jota käytämme kastikkeissa ja pizzan päällä. Kastike on aina ollut tosi kirpakkaa, kun useimmiten kasvatan kirsikkatomaatteja, eivätkä ne oikein sovellu muuhun kuin tuorekäyttöön. Viime vuonna tuli mieleen, että voisi joskus kokeilla ihan oikean kastiketomaatin kasvattamista, ja kun Delizie da Perlan täti vinkkasi, että italialaiset keittävät kastikkeen tyypillisimmin San Marzano -tomaatista, laitoin sen heti tilaukseen. Suku saa sitten syksyllä ihailla, kun tää keittelee kastiketta aitoon italialaiseen tyyliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)