Lomalukemista

Viimeisenä loman arkipäivänä postilaatikkoon kolahti megaviettelys: Thompson & Morganin siemenluettelo ja lupaus saada 5 punnan edestä siemeniä ilmaiseksi. Siemenlaatikot jo pursuavat pussukoita, joten tarvetta ei ole, mutta saa nähdä selviänkö tuosta hurmaavasta luettelosta Visaa vinguttamatta. Luettelo kun on täynnä ihania kuvia ja lupauksia: stunning, tantalising mix, sweet tasting... Antavat vielä kaiken kukkuraksi ruokaohjeitakin, joita ruokaihiminen ei voi vastustaa.

Ajattelin huomenna lukea luettelon kannesta kanteen ajatuksen kanssa. Tämä päivä menee, lumitöiden ohella, esikasvatettujen taimien siirtämisessä isompiin potteihin. Tein muuten hyvän löydön Honkkarista: vihanneslannoitteen! Enpä ole ikinä nähnyt sitä myynnissä tähän aikaan vuodesta. Just oli Gardeners' Worldissä juttua munakoisojen kasvattamisesta, ja siinä painotettiin, että munakoisoa täytyy lannoittaa kunnolla, joten lannoite tuli tarpeeseen.

Mullipäivä II

Tuisku ja pakkanen jatkuu, samoin mulluus. Olen pikkuhiljaa luopunut suurimmasta osasta sisäkasveja, kun niiden kasvattaminen ei innosta. Jäljellä olevien oli nyt aika saada alleen uudet mullat, joten lumimyräkän tuivertaessa ulkona vetäydyin kasvieni kanssa kylppäriä sotkemaan.

Anopinkieli on tykännyt kasvaa makkarin ikkunalla jo useamman vuoden ja on kasvattanut itselleen koko joukon jälkeläisiä. Olisin alunperin halunnut sen vanhanaikaisen väriversion, enkä tätä kirjavalehtistä, mutta kun anopinkieli-iili iski, oli kukka saatava, eikä silloin kaupassa ollut muita vaihtoehtoja. Tätä kaiffaria en ole raaskinut heittää pois, kun se niin uskollisesti pukkaa uutta poikasta.

Napsin nyt siitä tukun poikasia irti ja istutin ne taimipotteihin. Tuli nimittäin yhtäkkinen visio anopinkielistä kasvamassa terassin edustan ruukuissa, joiden muotoon anopinkielet sopivat hyvin. Jahka tuo 100-metrinen lumikerros tuosta joskus sulaa ja pakkaset väistyy, teen ruukkuihin anopinkieliasetelmat. Jotain matalahkoa kukkaa seuraksi ja jotain roikuvaa. Sitten voi kesän leikkiä olevansa Madeiralla, jossa anopinkielet ja-hampaat kasvavat pitkin poikin.

Mullipäivä

Kun ulkona on -23 ja vimmattu tuuli, on hyvä päivä leikkiä kesää ja siirtää taimet isompin potteihin. Viime vuonna puutarhakaupasta hankitut pottitarjottimet tulivat tarpeeseen, mutta ois niitä näköjään voinut silloin ostaa enemmänkin. En minä raaski karsia taimia rankalla kädellä, vaan yritän pitää ne kaikki hengissä. Ja sitten taas loppuu työvälineet ja tila.

Kokeilin ekaa kertaa taimien koulimiseen uutta dibberiäni, ja perustin saman tien I love my dibber -fanikerhon. Kerrassaan loistava pikku tikku! Kyllä ne englantilaiset tietää! Dibberin avulla oli tosi kätevä siirtää taimia, eikä tarvinut pelätä runnovansa taimen vartta tai lehtiä.

Sungold oli jostain syystä itänyt luvattoman huonosti, joten oli pakko istuttaa sitä lisää. Muut taimet olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa. Niistä kyllä näkyy selvästi tämä harvinaisen pilvinen alkuvuosi. Toivottavasti maaliskuu tarjoaa niille paljon aurinkokylpyjä.

Kauppilan kevätkuvasto

Oih, Kauppila, minkä teit! Ihana kevätkuvasto ja ihanat kukkavalikoimat! Sivukaupalla huikean kauniita amppeliasetelmia ja aivan mahtavia, erikoisia pelargoneja. Ne tulppaani- ja ruusukukkaiset etenkin! Mielettömän hienoja ja kauniin värisiä. Niitä vois koko kesän tuijotella ihastuksissaan.

Mutta kun mulla on tämä taimikasvatus-handicap. Monta, monta kertaa olen tilannut noita kesäkukkien taimia, enkä ole ikinä onnistunut yhtäkään kunnolla kasvattamaan. Täytyis todella saada kunnon valoisa kasvatuspaikka, ja sitten pitäisi vielä tarkkaan tietää miten ja millä lannoittaa. Varmaan taimia pitäis leikatakin, jotta kasvavat tuuheiksi. Siihen ei mun osaamiseni vielä riitä, joten pakko tyytyä noihin tavis kesäkukkiin, vaikkei niistä sykähdyttäviä asetelmia saakaan.

Kauppilalle lisäplussaa hyvistä ja informatiivisista kuvaston teksteistä. Niitä oli suorastaan ilo lukea.

Globaalit siemenet

Uusimmassa Gardeners' Worldissa toimittajat listasivat 100 parasta vihanneslajiketta. Oli hauska huomata, ettei listalla ollut kuin yksi vihannes, jota en ollut kokeillut kasvattaa (sinappi). Lajikkeistakin oli moni sellainen, jotka olivat omalta kasvimaalta tuttuja, kuten Aquadulce Claudia, Sungold, Gladiator... Ja tietysti kovin moni lajike oli italialaista alkuperää - ne kun nyt vaan ovat niin läpikotaisin ruokaihimisiä.

Ennenvanhaan tilasin aina vihannesten siemenet kotimaisista firmoista, kun ajattelin niiden valinneen sellaiset lajikkeet, jotka menestyvät nimenomaan Suomen olosuhteissa. Mutta samat Thompson & Morganit ja Fothergillithän niillä on kuin muuallakin. Vapauttavaa sinänsä, koska nyt on koko internetin tarjonta saatavilla. Toki tarttee sen verran lajikkeita tutkia, ettei sorru sellaisiin, jotka vaativat pidemmän kasvukauden kuin mitä Suomella on tarjota, mutta on se vaan kutkuttava ajatus, että tunkee multaan samoja siemeniä kuin mammat Italiassa ja vanhat patut Briteissä. Paitsi että meikäläinen tulee aina vähintään 3 kuukautta jäljessä.

Jätehuoltoa

Ensimmäisiä hankintoja uuteen kotiin 7 vuotta sitten oli kompostori. Olin jo vuodesta 1988 tottunut kompostoimaan biojätteeni, joten ruuantähteiden heittäminen tavisroskikseen tuntui synniltä.

Sorruttiin tietysti ensin halpismalliin, mistä paikkakunnan kärpäset ilahtuivat suuresti. Tuli kiiru haudata kompostin sisälmys tontinperukoille, kun kompostorissa oli enemmän kärpäsentoukkia kuin kompostia.

Seuraavaksi investoitiin Biolanin pikakompostoriin. Sinne ei ötökät yllä, ja kunhan sitä talvella sohii säännöllisesti, pakkanenkin pysyy poissa. Ainoa miinus on koko: neljän jalan ja kahdeksan tassun taloudessa kompostori jää pieneksi, etenkin talvella, kun kompostia ei voi välillä mihinkään tyhjentää lumen ja jään tukkiessa tyhjennysaukon.

Keväisin kompostimulta menee kukkapenkkien käyttöön ja syksyisin se haudataan kasvimaiden täytteeksi.

Viime keväänä luin Mari Mörön puutarhakuvauksia ja heti innostuin kompostoimaan myös puutarhajätettä, joka me ollaan aiemmin vain tyrkätty tontinkulmaan maatumaan. Halpakaupasta hankittiin suuret saavit, jotka täyttyivät hyvin pian kasvimaa- ja kasvihuonejätteestä. Keväämmällä nähdään, onko niissä mikään kompostoitunut. Olis hienoa saada kompostimultaa omasta kompostista, eikä aina tarttis lähteä peräkärryllä hakemaan multaa kaatopaikalta.

Jos ois oikein pro, hankkis paperisilppurin. Gardeners' World vinkkasi, että sanomalehtipaperia kannattaa silputa kompostoriin kuivikkeeksi. Kai siitä jotain raskasmetallia kasveihin imeytyy, mutta tässä iässä sitä on jo niin lyijyllä ja elohopealla kyllästetty, ettei pieni lisä tunnu missään. Kaupan kuivikkeet ovat kalliita, eikä niitä edes joka kaupassa ole. Usein ne myös ovat kaukana kuivasta, kun ovat jossain varaston nurkalla kastuneet ja jäätyneet useita kertoja.

Terhakoita pentuja

Siellä ne äitin kullat kasvaa ja vahvistuu. Sirkkalehdet ovat saaneet seurakseen jo ekat varsinaiset lehdet, joten ens viikon lopulla porukka pääsee majailemaan isompiin potteihin, jahka puutarhurin talviloma alkaa (tosin näillä lumisateilla se on kaukana lomasta ja sisältää pelkkää lumenluontia).

Sen verran mokasin, että menin laittamaan tomaattien esikasvatuslaatikon tämän laatikon alle ja ajattelin, että tomaattien itäminen kestää reilun viikon. Olivatkin vajaassa viikossa itäneet ja ehtivät aikamoisen honteloiksi ylemmän laatikon pimeydessä. Onneksi tomaatit voi istuttaa hiukan syvempään, kun niille vaihtaa isommat potit, joten ne kyllä siitä rotevoituvat.

Kuvan taustalla näkyy timjamireppana. Tai siis hyvinhän se voi, mutta kyllä heti huomaa, milloin se on meille muuttanut: alaosan terhakka pöheikkö muuttuu yhtäkkiä honteloksi ja vaaleaksi. Maku on silti tallella. Salamatkustaja tosin tuli matkansa päähän: huomasin työpäivän jälkeen, että timjamista kulki kiemurteleva, hopeinen linja keittiön tuolille asti. Linjan päässä oli kuivunut etana. RIP.

Kuvan Multivita puolestaan ei liity kasveihin mitenkään - tai mistä sitä tietää, vaikka se ois mahtilannoite myös kasveille.

Luonnon armoilla

Englannissa kannustetaan tekemään puutarhaan sellaiset olosuhteet, että linnut, sammakot, pölyttäjähyönteiset ym. hyödykkäät luonnonvaraiset kaiffarit siellä viihtyy. Linnuille rakennetaan juoma-altaita ja ruokinta-automaatteja, ja vastapalvelukseksi linnut tekevät tehokasta tuholaistorjuntaa. Sammakoita ja muita vesieläimiä viihdytetään perustamalla lampi tai puro, ja tämäkin silkan tuholaistorjunnan takia. Pölyttäjille neuvotaan jättämään puukasoja talvipesäksi, josta ne sitten keväällä kirmaavat pölyttämään omppuja ja luumuja.

Turve on ehdoton no-no, koska turpeen nostaminen tuhoaa suoalueita. Eikä puutarhassa tietenkään suihkutella kemikaaleja, vaan lannoitus, tuholaistorjunta ja tautien hoito tehdään luonnonmukaisin keinoin.

Sisäinen viherpiipertäjäni nyökyttelee innoissaan. Juu, meillä on ihan aito lähde tontilla, ja siellä viihtyvät sampit ja vesiliskot. Suurin osa tontista on luonnonvaraisena, joten nokkosia ja ohdakkeita riittää perhosille. Linnuille on ruokinta-automaatteja ja pesintäpönttöjä. Lämpiminä kesäiltoina pihalla viuhuu lepakoita, ja loppukesästä tontin päädyn ojassa päivystää harmaahaikara.

Ihka-aitoja luonnonmyyriäkin meillä on, ja vesimyyriä! Voi, miten somasti on keväällä aina taimet vinksallaan, kun niiden alle on kaivettu käytäviä. Ja tuo kuvan narsissin alla viihtyvä tyyppi on varmaan se, joka on myöhemmin marinoitunut omenapuilla ja karhunvatukoilla.

Kauhun tasapainoa pitävät yllä myös tontilla piipahteleva kettu, yön pimeydessä naukuvat lehtopöllöt ja viime aikojen paluumuuttaja, kanahaukka. Kirpiäluonteisesta kääpiönaukserista puhumattakaan.

Luontoa on hieno seurata, ja haluan tehdä oman osani, etten puutarhallani sen tasapainoa järkytä. Lannoitteena käytän kanankakkaa, ja jos suinkin vain saan, hevosenkakkaa (sekin on kuulemma nykyään ongelmajätettä, kun ei riitä peltoja, joille sitä kipata). Nokkosvesi yrittää parhaansa hoitaa tuholaistorjujan ja lannoitteen virkaa. Mutta on niitäkin päiviä, jolloin näpit vihreinä kirvojen listimisestä ryntään lähimmälle Raid-purkille. On sillä viherpiiperrykselläkin rajansa.

Ämpärissä kasvaneet

Kun rakensimme kasvihuone 1.0:n, muurasimme (tai no, mies muurasi) sinne istutusaltaat. Tarkoitus oli täyttää ne mullalla. Ekana vuonna kuitenkin käytimme istutussäkkejä, kun halusimme ensiksi testata ratkaisun onnistuneisuutta.

Mieleen kuitenkin hiipi, että mullan vaihtaminen ja tuholaisten torjuminen on hankalaa valmiista altaista. Kun vielä routa rikkoi altaat pahasti, päätimme tehdä kasvihuone 2.0:n ja keksiä sinne ihan uuden systeemin.

Tälle tuli major brainwave muoviämpäreistä. Nehän on loistavia kasvatusastioita: halpoja, kevyitä, helppoja varastoida ja kosteutta pidättäviä.

Ensiksi puhkottiin kaikki ämpärit, mitä kotoa löytyi, ja sitten haettiin halpakaupasta lisää. Kolme vuotta on tullut noita jo käytettyä, ja tulokset ovat olleet hyviä. Ämpäreitä on helppo liikuttaa sisään ja ulos säätilan mukaan, ja istutusvaiheessa olen lisännyt multaan lannoiterakeita, joten kasvit ovat pärjänneet pitkään ilman lisälannoitusta. Kasvihuoneen lämpötila kohoaa nopeasti tosi kuumaksi, mutta kasvit eivät ole kuivuneet, kun muovi ei kosteutta haihduta. Kasvihuoneen siivoaminen syksyllä on helppoa, sillä ämpärit voi vain nostaa ulos ja kipata sisältö tontinkulmaan tai maanparannusaineeksi kukkapenkkiin.

Viime kesän vihannespunkkipaniikissa ämpärit osoittautuivat siitäkin hyviksi, että kun niiden ympärille kiersi maalarinteippiä nurinpäin, jäivät maasta nousevat punkit teippiin kiinni, ja kasvi pelastui.

Muutama mätänemiskatastrofi on osunut kohdalle, kun pohjan viemäröintireiät on jostain syystä umpeutuneet, mutta joissain tapauksissa olen saanut kasvin pelastettua imeyttämällä liian kosteuden sanomalehteen (kyllä hätä keinot keksii). Toinen ongelma ämpäreiden kanssa on ollut se, että nälkä kasvaa syödessä. Kasvariin tulee joka vuonna entistä enemmän taimia, joten ämpärit meinaa loppua kesken joka ikinen vuosi. Puhumattakaan siitä, että kasvarin 9 neliötä käy pieneksi.

San Marzano post scriptum

Kyllä mä olen niin oikeilla jäljillä tämän kastiketomaattini kanssa, että melkein pyörryttää. Kävin nimittäin eilen Keittiöelämäässä, ja mikäs siellä hyllyssä kökötti kuin tölkillinen San Marzanoja! Keittiöelämään täti huomautti niiden saaneen D.O.P. -luokituksen. Google löysi niitä purkkikaupalla jenkkilän Amazonista.

Täytyy varmaan vielä muutama siemen tyrkätä multaan, jotta saadaan kunnon sato. Nämä tomskut alkavat vaikuttaa aina vain paremmilta!

Tomaattimix

Tavistomaatteja olen kasvattanut lähinnä vain sen takia, että pakkohan niitä on kokeilla. Moneymaker on varmaankin yleisin lajike sillä saralla, eikä se hullumpi tomsku olekaan. Tuskin kuitenkaan siihen enää investoin, jahka tuo julmetun kokoinen siemenpussi joskus tyhjenee.

Siemenlaatikossa oli nimetön tomaattipussi, varmaan myös lehden kylkiäisenä saatu. Jännä nähdä, mitä sieltä kasvaa. Jos siemenen koosta voi jotain päätellä, kyseessä on kirsikkatomaatti.

Sub arctic plenty on pensastomaatti, jonka siemenet hankin viime vuonna, kun selosteessa luvattiin kaiffarin kestävän hyvin kylmää ja tuottavan ison ja aikaisen sadon. Sato oli isohko, mutta voi hyvä ihme, että niitä tomaatteja oli vaikea saada pensaasta irti. Pensas oli ihan järjettömän tuuhea, ja soikeat tomaatit siinä niin tiukasti kiinni, että täytyi käyttää teräasetta. Ajattelin nyt kumminkin käyttää siemenet loppuun asti, vaikka ei tuo maullaankaan vakuuttanut. Siemeniä kun ei raaski roskiinkaan heittää.

Pihvitomaattien kasvatusta en ole koskaan kokeillut, kun kaupasta ostetut ovat aina olleet niin mauttomia. Jostain syystä kiinnostus on kumminkin herännyt - ehkä siksi, kun niillä on niin huikeita nimiä: Costoluto Genovese, Il Pantano Romanesco, Cuore di Bue. Täytyy laittaa ens vuoden hankintalistalle.

Kirsikkatomaatit kasvuun

Kun ihminen on perso makealle, ihminen tykkää kasvattaa kirsikkatomaatteja. Sungoldin siemeniä on ollut meillä varastossa siitä lähtien, kun se jossain rankattiin kaikkein makeimmaksi tomaatiksi. Kesän eka Sungold onkin aina mieletön kokemus: pikkuruinen tomsku, mutta SUURI makeus ja aromi. Joskus kokeilin Sungoldin isosiskoa, Sungold Premiumia, mutta se oli lievä pettymys. Koko ja ulkonäkö olivat hyvät, mutta maku melko keskinkertainen.

Black cherry lähti jo kolmatta vuotta kasvatukseen, tosin vain sen takia, kun siemenpussissa oli vielä siemeniä jäljellä. Ihan OK tomsku, mutta ei niin hyvä, että siemeniä enää ostaisin. Jännittävän näköinen se kyllä on, joten se tuo hauskan lisän kattaukseen.

Uus tuttavuus on Red cherry. Siemenpussi tuli viime vuonna Gardeners' Worldin kylkiäisenä, ja nyt on kiva kokeilla, miltä se maistuu. Pussin kuvassa se näyttää olevan ihan tavallinen kirsikkatomaatti. Toivottavasti on satoisa ja maukas.

Matkalla Italian-mammaksi

Lauantaina oli tomaattien vuoro lähteä esikasvuun. Tomaatteja on mukavan helppo kasvattaa, ja niinpä kasvihuone tuppaakin olemaan niitä täynnä. Jotenkin huimaa, että varkaistakin saa kasvatettua uuden taimen - sen kun vain tökkää varkaan multaan. Jos ilmasto täällä ois toinen, niin meillähän ois kunnon tomaattitehdas pystyssä.

Ylijäämätomaateista keitän talven varalle tomaattikastiketta, jota käytämme kastikkeissa ja pizzan päällä. Kastike on aina ollut tosi kirpakkaa, kun useimmiten kasvatan kirsikkatomaatteja, eivätkä ne oikein sovellu muuhun kuin tuorekäyttöön. Viime vuonna tuli mieleen, että voisi joskus kokeilla ihan oikean kastiketomaatin kasvattamista, ja kun Delizie da Perlan täti vinkkasi, että italialaiset keittävät kastikkeen tyypillisimmin San Marzano -tomaatista, laitoin sen heti tilaukseen. Suku saa sitten syksyllä ihailla, kun tää keittelee kastiketta aitoon italialaiseen tyyliin.