Matkalla Firenzestä Ligurianmeren rannalle, puutarhaturistin suu loksahti auki Pistoian kohdalla: yhtäkkä tien kummallakin puolella oli 2 kilometriä taimitarhoja täynnä mitä upeampia taimia. Erikokoisia magnoliapuita leikattuina monenmoisiin muotoihin, sinertäviä, kellertäviä ja vihreitä havuja, spiraalinmuotoisia puksipuita, tummanpunaisia lehtipuita tikkarinmuotoon leikattuina, palmuja, sypressejä, oliivipuita.
Ensimmäisenä tietysti tuli mieleen, miten tuonne pääsisi duuniin, ja toisena sitten se, että onneksi en asu paikkakunnalla, etenkin kun opas niin kovasti paheksui paikallisten tapaa istuttaa maisemaan täysin sopimattomia kasveja. Tällainen "mä otan tuollaisen ja sit 2 noita ja yhden tuollaisen ja sit tuon vielä ja noita tuolta ehkä 3 ja sit vielä..." -puutarhuri saisi tuolla aikaan a) hemmetinmoisen viidakon ja b) maailman mauttomimman sillisalaattipihan.
Eihän sitä loppujenlopuksi Italiassa tarvis pihalleen kuin yhden limepuun g&t:tä varten ja sit yhden persikkapuun ihan vain sen vuoksi, kun niitä siellä kasvaa. Ja tietty loppu piha ois kasvimaata munakoisoineen, tomaatteineen ja paprikoineen. No, okei, kyllä se yks magnolia vielä mahtuis mukaan. Ja oleanteri. Ja ihmeköynnös. Ja sypressi. Ja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti