Asuapa nyt autuaammilla istutusmailla! Kitchen Gardenin sivut pursuaa kaikkea jännää kevätuutta: wonderberryä, jonka keltaiset marjat maistuvat makealle viinimarjalle, ja jonka lehtiä voi syödä kuin pinaattia; fourberryä, joka on sekä koristeellinen, että satoisa ja maukas; persikkaa Peche de vigneä, joka on kuulemma "most glorious peach on earth"; maailman vanhinta sitrusta Buddha's Handia, joka on syötäväksi kelpaamaton, mutta jösses minkä näköinen :-0
Sitten ne on keksineet mennä risteyttämään luumun ja aprikoosin (Suttonsilla nimeltään pluot; Dobiesilla aprium). Ei kuulemma yhtään kitkeryyttä, vaan aromaattinen ja hyvin makea hedelmäliha. Katkeraa.
Pottujakin oli niillä taas vaikka minkälaista; keltaista, pinkkiä ja violettia. Jopa ällösti nimetty ja kalvakka International kidney vaikutti mielenkiintoiselta, kun sitä niin kehuttiin salaattiperunana.
No, oli meilläkin tuossa juuri keväinen kokemus: tukkakoira kaivoi vartin verran myyränkoloa, ja jääkylmän mudan peseminen pois tassuista ja kuonosta toi hyvät kevätaromit nenään.
torstai 29. joulukuuta 2011
tiistai 27. joulukuuta 2011
+8 ja paistaa
Kyllä tähän vois hyvinkin tottua, että joulukuussa aurinko paistaa, ja lämpötila kipuaa +8:aan. Ei haittaa edes 12 tassun järjetön kuraantuminen, kun pääsee möyhimään sulaa kompostia ja nyppimään muutaman rikkaruohon pois kasvimaalta. Hiukan tuo tuuli tosin rajoittaa harrastamista, kun kasvihuoneen pleksit lentelee pitkin kylää ja metsälenkillä joutuu väistelemään pudonneita oksia.
Mutta siis että keskellä talvea pääsee tekemään puutarhahommia auringonpaisteessa :-0 Luksusta! Melkein tekis mieli vetää aurinkotuoli nurmikolle ja heittäytyä siihen virkistävän valkoviinin kanssa. Sitten kun vielä ois ekat siemenluettelot jo ilmestyneet, voisi löhötä tuolilla ja suunnitella istutuksia ja jopa käydä jo merkkaamassa kasvimaihin kasvien istutuspaikat. Toukokuussa ei tarttis kuin käydä ripottelemassa siemenet kohdilleen. Huippua!
No, kaiken tämän ilakoinnin jälkeen tietysti tulee vuosisadan kylmin kevät, ja vielä kesäkuussakin lumipeite koristelee kasvimaat...
Mutta siis että keskellä talvea pääsee tekemään puutarhahommia auringonpaisteessa :-0 Luksusta! Melkein tekis mieli vetää aurinkotuoli nurmikolle ja heittäytyä siihen virkistävän valkoviinin kanssa. Sitten kun vielä ois ekat siemenluettelot jo ilmestyneet, voisi löhötä tuolilla ja suunnitella istutuksia ja jopa käydä jo merkkaamassa kasvimaihin kasvien istutuspaikat. Toukokuussa ei tarttis kuin käydä ripottelemassa siemenet kohdilleen. Huippua!
No, kaiken tämän ilakoinnin jälkeen tietysti tulee vuosisadan kylmin kevät, ja vielä kesäkuussakin lumipeite koristelee kasvimaat...
torstai 22. joulukuuta 2011
Tuplajuhlat
Tänään juhlitaan! On vuoden pimein päivä, ja huomenna lähdetään taas menemään valoa ja esikasvatusta kohti. Tänään on myös kuubalaisen puutarhakoristeen ja hirvenmetsästäjän 1-vuotispäivä, minkä kunniaksi hän sai aamulla pinkin pupun, ja iltapäivällä chef valmistaa hänelle ikioman siivun lohta.
Kävin jo varastossa hivelemässä esikasvatustarvikkeita. Ihan kohta päästään taas puuhiin. Ihan kohta.
Kävin jo varastossa hivelemässä esikasvatustarvikkeita. Ihan kohta päästään taas puuhiin. Ihan kohta.
tiistai 20. joulukuuta 2011
Rupista suutuntumaa
Ens kesän teema sen kuin laajenee. Ensin oltiin vain rustiikkisia; sitten lisättiin mukaan vielä viininpunaista väriä. Mutta eihän ruoka ole mitään ilman erilaisia suutuntumia! Niinpä sileiden sokeriherneiden joukkoon lisättiin rosoa ja rupea chefille kesän ruokahaasteeksi.
Seeds of Italyn kesäkurppari Rugosa friulanaa piti tilata jo viime vuonna, mutta se unohtui kyydistä. On kuulemma rumuudestaan huolimatta makoisa. Haluan tosiaankin nähdä tuon kelmeän olmin livenä kasvamassa kasvimaalla (vaikka lupasinkin, että viime kesän jättimäisen kesäkurpitsasadon jälkeen en laita kasvimaalle kuin 1-2 yksilöä kasvamaan).
Ja kun chefin kanssa päästiin tänä vuonna viimeinkin selville kurpitsan syvimmästä sielunelämästä (ikinä en ole noin hyvää risottoa syönyt!), ostoskoriin päätyi myös venetsialaista rupea Marina di chioggian muodossa. Eikä tuo papu Anellino giallokaan siitä sileimmästä päästä ole.
Ostoskoriin päätyi myös sinappia, krassia, fenkolia, borlottoa, kyssäkaalta....
Seeds of Italyn kesäkurppari Rugosa friulanaa piti tilata jo viime vuonna, mutta se unohtui kyydistä. On kuulemma rumuudestaan huolimatta makoisa. Haluan tosiaankin nähdä tuon kelmeän olmin livenä kasvamassa kasvimaalla (vaikka lupasinkin, että viime kesän jättimäisen kesäkurpitsasadon jälkeen en laita kasvimaalle kuin 1-2 yksilöä kasvamaan).
Ja kun chefin kanssa päästiin tänä vuonna viimeinkin selville kurpitsan syvimmästä sielunelämästä (ikinä en ole noin hyvää risottoa syönyt!), ostoskoriin päätyi myös venetsialaista rupea Marina di chioggian muodossa. Eikä tuo papu Anellino giallokaan siitä sileimmästä päästä ole.
Ostoskoriin päätyi myös sinappia, krassia, fenkolia, borlottoa, kyssäkaalta....
tiistai 13. joulukuuta 2011
Tavarajoulu
Ehtihän ne jouluksi kotiin! Ja saivat postilaatikossa kylmä- ja kosteuskäsittelyn, kun räntää oli päässyt luukusta sisään. Kauhea pettymys, kun suurin osa pussukoista oli geneerisiä T&M -pusseja, eikä niissä ollut nättiä kuvaa. Eihän tuollaiset houkuttele mitään kasvattamaan, ja epäkäytännöllistäkin, kun joutuu takaa lukemaan, mitä siemeniä pussukan sisällä oikein on. Kuvasta sisällön huomaisi kertasilmäyksellä.
Mutta uudesta Shirazista olen ylpeä. Nyt sitä rummutetaan joka lehdessä, kun se on T&M:n vuoden 2012 vihannes (jotenkin musta tuntuu, että tällä työ- ja YT-tahdilla meikäläinenkin kohta ansaitsee saman tittelin...). Toivottavasti se viihtyy meidän pihassa ja tuottaa paljon sattumia salaatteihin ja wokkeihin. Ja toivottavasti naukseri suostuu tummanpunaisia sokeriherneitä syömään - naukserin takia kun meillä sokeriherneitä lähinnä kasvatetaan. Mikä sen kivempi ääni kesäpäivässä kuin herneen rouskuminen partaisessa kuonossa.
Tarkkasilmäisimmät varmaan huomaavat kuvasta pussillisen San Marzanoa. Kitchen Garden se siellä osoitti kohtalon ivaa sujauttamalla pussin lehden mukaan joululahjaksi. Eihän sitä murheenkryyniä mulla ollutkaan ennestään kuin 3 pussia. Joudun siis kasvattamaan sitä ainakin seuraavat 5 vuotta, kun en henno kuitenkaan heittää siemeniä pois.
Mutta uudesta Shirazista olen ylpeä. Nyt sitä rummutetaan joka lehdessä, kun se on T&M:n vuoden 2012 vihannes (jotenkin musta tuntuu, että tällä työ- ja YT-tahdilla meikäläinenkin kohta ansaitsee saman tittelin...). Toivottavasti se viihtyy meidän pihassa ja tuottaa paljon sattumia salaatteihin ja wokkeihin. Ja toivottavasti naukseri suostuu tummanpunaisia sokeriherneitä syömään - naukserin takia kun meillä sokeriherneitä lähinnä kasvatetaan. Mikä sen kivempi ääni kesäpäivässä kuin herneen rouskuminen partaisessa kuonossa.
Tarkkasilmäisimmät varmaan huomaavat kuvasta pussillisen San Marzanoa. Kitchen Garden se siellä osoitti kohtalon ivaa sujauttamalla pussin lehden mukaan joululahjaksi. Eihän sitä murheenkryyniä mulla ollutkaan ennestään kuin 3 pussia. Joudun siis kasvattamaan sitä ainakin seuraavat 5 vuotta, kun en henno kuitenkaan heittää siemeniä pois.
Pinkki joulu
Luigi della casa tahtoi taloon hyasintin tuoksua, joten kurvasimme kaupan pihaan ja kipitimme kukkaosastolle. Oi, mikä valikoima! Viherturaajalla oli ollut jo pitkään iili saada pinkkejä joulutähtiä, ja löytyihän niitä punaisten ja valkoisten joukosta. Samalla osui katse noihin pinkillä sudittuihin valkoisiin versioihin, joten niitäkin lennähti ostoskärryyn. Ja yks oikein tummanpunainen. Ja amaryllis. Ja sitten niitä hyasinttejakin.
Eikä siinä vielä kaikki: me saatiin palvelua :-0 Ystävällinen kukkatäti huikkasi pakkaavansa kukat valmiiksi, eikä ilmekään värähtänyt, kun lastasin tiskille kukan toisensa jälkeen.
Nyt on pöydät ja ikkunalaudat kukkasia täynnä. Hyasintteja tosin täytyy urakalla kastella, jotta aukaisevat kukkansa ja alkavat levittää joulun tuoksua. Sitten kun chef vielä kerkiäisi työkiireiltään suunnitella joulun menun (savukalkkuna on jo tilattu), oltaisiin yhtä kauppareissua vaille valmiita talvipäivänseisauksen juhlaan.
Eikä siinä vielä kaikki: me saatiin palvelua :-0 Ystävällinen kukkatäti huikkasi pakkaavansa kukat valmiiksi, eikä ilmekään värähtänyt, kun lastasin tiskille kukan toisensa jälkeen.
Nyt on pöydät ja ikkunalaudat kukkasia täynnä. Hyasintteja tosin täytyy urakalla kastella, jotta aukaisevat kukkansa ja alkavat levittää joulun tuoksua. Sitten kun chef vielä kerkiäisi työkiireiltään suunnitella joulun menun (savukalkkuna on jo tilattu), oltaisiin yhtä kauppareissua vaille valmiita talvipäivänseisauksen juhlaan.
torstai 8. joulukuuta 2011
Laventelia hangessa
Ja muita välimerellisiä ihmetyksiä. Siskolla kukkii (!) rosmariini parvekkeella, ja meidän laventeli (on siellä pieni rosmariinikin samassa ruukussa) sen kun sinnittelee ruukussaan terassilla, vaikka lämpötila on jo käynyt -10:ssä. Vähän eksoottisempia joulukukkia siis tänä vuonna.
Vielä eilen chef talikoi perunoita lumen alta ja tarjosi niitä chilimajoneesin kanssa. Maku oli yhä kohdillaan.
Kitchen Gardenin mukaan kaikki itseään kunnioittavat puutarhurit tarjoavat joulupöydässä tuoreita palsternakkoja omalta kasvimaalta. Kyllä mä muutaman luirun jätin kasvimaalle ens kevättä varten, mutta eiköhän maa jäädy jouluun mennessä. Eikä niistä luiruista ruuaksi asti olisi kokonsakaan puolesta. Mutta tietysti jos kunnioitus on niistä kiinni, niin tokihan sieltä muutama tahmainen Gladiator täytyy joulupöytään tuoda.
Viimeinen savoijinkaali jäi myös lumen alle. Hyvin sitä näköjään tottui kuraan ja sateeseen, kun ei sen tarkemmin pitänyt sadostaan huolta. Kaali oletettavasti tosin pärjää lumen alla, mutta pitää silti se käydä poimimassa ennen kuin jänikset ehtii apajille.
Vielä eilen chef talikoi perunoita lumen alta ja tarjosi niitä chilimajoneesin kanssa. Maku oli yhä kohdillaan.
Kitchen Gardenin mukaan kaikki itseään kunnioittavat puutarhurit tarjoavat joulupöydässä tuoreita palsternakkoja omalta kasvimaalta. Kyllä mä muutaman luirun jätin kasvimaalle ens kevättä varten, mutta eiköhän maa jäädy jouluun mennessä. Eikä niistä luiruista ruuaksi asti olisi kokonsakaan puolesta. Mutta tietysti jos kunnioitus on niistä kiinni, niin tokihan sieltä muutama tahmainen Gladiator täytyy joulupöytään tuoda.
Viimeinen savoijinkaali jäi myös lumen alle. Hyvin sitä näköjään tottui kuraan ja sateeseen, kun ei sen tarkemmin pitänyt sadostaan huolta. Kaali oletettavasti tosin pärjää lumen alla, mutta pitää silti se käydä poimimassa ennen kuin jänikset ehtii apajille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)