Tomaattiviidakossa

Helteiden hellitettyä puutarhuri uskaltautui pistämään nenänsä kasvihuoneeseen. Tomaatit olivat villiintyneet syherömäisiksi puskiksi, joten oli otettava puukko apuun ja ruveta tutkimaan, mitä siellä oikein on tapahtumassa.

Ihan alkoi hävettää, kun huomasin, että varkaat olivat ottaneet vallan ja ehtineet jo kasvattaa terttuja. Varsinainen runko lojui useimmiten latva maata kohti, ja varkaat kasvaa horottivat ylöspäin. Latvoin suurimman osan tomskuista ja leikkelin turhia lehtiä pois, jotta tomaatit keskittyvät hedelmien tuottamiseen, eivätkä tuhlaa kallisarvoista vettä lehtiinsä. Joku alan guru sanoi, ettei lehtien riipimistä ja latvomista tarvi kotioloissa tehdä, mutta eipä tässä muutakaan keinoa ollut setviä, mitä lehtien lomassa oikein kasvaa. Saavillinen lehtiä lähti kasvarista kompostiin.

Sato on ollut vaatimaton tähän mennessä, ja nekin muutamat kypsyneet tomaatit ovat olleet hyvin paksukuorisia - kuin yrittäisi norsua purra. Meiltä pyydettiin maistiaistomaatteja ja harmitti kovasti, kun oli pakko myydä ei-oota.

San Marzano ja minä emme tule toimeen. Samperin hienohelma kasvattaa vain lehtiä ja heti kun siihen tulee yksikin hedelmä, tyyppi sairastuu blossom end rotiin, eli mädättää tomskun alaosan. Jos yksikin tomsku ehtii kasvaa ja punertua, se mätänee saman tien. Näköjään hän kaipaisi rutikuivaa ilmastoa. No, mi dispiace vaan, San Marzano, this is no Italy!