lauantai 26. helmikuuta 2011

Täydellinen lomapäivä

Osa taimista alkoi jo sotkeutua toisiinsa esikasvatuslaatikossa, joten hain varastosta seuraavan purkkikoon esille ja aloin odottaa inspiraatiota - puutarhajuttuja kun ei voi tehdä vain siksi, kun niitä pitää tehdä, vaan hetken tulee olla täydellinen, jotta siitä saa parhaimmat fiilikset irti.

Ja tulihan se sieltä: vaikka oli sata astetta pakkasta, aurinko paistoi ihanasti, ja sen säteet välkkyivät piemontelaisessa valkoviinissä kovin kesäisesti. Siispä menimme valkoviinin ja esikasvatuslaatikon kanssa kodinhoitohuoneeseen, kaivoimme dibberin esille ja rupesimme siirtämään suurimpia taimia uusiin asumuksiinsa.

Olisi tosin pitänyt heti kuunnella kotiluigia, sillä merkkasin taimet vahingossa vesiliukoisella tussilla, joka jo ensimmäisestä kastelusta muuttui siniseksi sotkuksi. Onneksi vielä oli lajikkeet tuoreessa muistissa, joten sain tehtyä merkinnät uusiksi 99%:n varmuudella. Mahtaakohan taimien merkkaaminen ikinä sujua ilman turaamista?

Keittiön tasot alkoivat täyttyä taimilaatikoista, joten raksavastaava keksi hakea varastosta Lidlin minikasvarin ja väsätä siitä taimihyllykön "koristamaan" keittiön pöytää. Nyt saavat kaikki taimet yhtäläisesti valoa ja ovat turvassa uteliaalta pikkumustalta.

torstai 24. helmikuuta 2011

Grazie Domenico & Stefano

En ollut tajunnutkaan, että meistä viherturaajista on tullut trendisettereitä, ennen kuin luin uusimman Ellen. Siinä oli muotikuvaukset järjestetty puutarhanhoitoteeman ympärille, ja malli keekoili mullan ja istutusten keskellä.

Tähän asti olin luullut, että puutarhan trendimerkit ovat Fiskars ja Kekkilä, mutta näköjään olen jäänyt ajasta jälkeen. Nyt kuuluu puutarhaan pukeutua Dolce & Gabbanan nahkaisiin puutarhahanskoihin, 200 €/pari. Mitähän puutarhahommia sellaiset kädessä uskaltaisi tehdä? Meidän savimaassa kun näppylähanskat ovat ihan kertakäyttökamaa.

Ehkä nuo hanskat olisivat omiaan niihin kesäiltapäiviin, kun liihotellaan hedelmätarhassa valkoinen pitsimekko päällä ja olkihattu päässä, poimitaan muutama omena, saksitaan parit ruusut maljakoon ja sitten tästä ankarasta viherturauksesta uupuneena istahdetaan luigin kanssa ruudulliselle peitolle kirsikkapuun alle juomaan virkistävää shampanjaa. Eli siis ihan puutarhurin normipäiviin, eikö?

Luigi muistanee, että vaimolla on ens kuussa syntymäpäivä. Mitähän vaimo tahtoisi lahjaksi ;-D

tiistai 22. helmikuuta 2011

Typpeä ja kuiviketta

Sydäntä on jo muutaman viikon kärvistänyt, kun ollaan jouduttu käyttämään tavisroskista kompostin sijaan. Komposti on umpijäässä, eikä helpotusta näy vähään aikaan, kun joka yö pakkanen huitelee -30:n korvilla.

Kun nyt sattuneesta syystä tulee käytettyä paljon talouspaperia erinäisten tuotosten kuivamiseen laminaatilta, huokailin luigille, miten paljon menee hyvää kompostikuiviketta hukkaan. Tämä kuivike kun toimisi vielä kompostin herättäjänäkin, sillä siinä on mukavasti typpeä mukana.

Luigihan siinä sitten sännähti innovoimaan takaoven pieleen jätesäkkiä, johon Saimi Marketan pissapaperit voi tallettaa siihen asti, että komposti alkaa jälleen toimia. Jos maaliskuussa tulee plussakelit, alkaa komposti nopeasti sulaa, ja siinä vaiheessa se tarvii rutkasti kuiviketta, jotta jätteet kompostoituvat, eivätkä mätäne. Loistavaa uusiokäyttöä pääsiäisenkeltaisille papereille, siis! Eikä tarvi jatkuvasti odottaa roska-auton tuloa ylitsepursuavan jäteastian kanssa.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Keski-ikäinen cheerleader

Syytän kaikesta Kauppilaa. Sain nimittäin sieltä viime keväänä tilaajalahjaksi daalian juurakoita. Olen aina ihaillut daalioita ja hurmaantunut kesäaamuisin koiranpissatuslenkillä naapurin tädin tulipunaisesta daaliapenkistä, mutta omassa pihassa en ole niitä ikinä saanut kasvamaan.

Tilaajalahjan upotin puolihuolimattomasti etupihan kukkaruukkuun, ja sehän pentele oli niin kiitollinen, että kukki koko kesän pakkasiin asti. Liekö syynä tulikuuma auringonpaiste vai hevosen kakka.

Upouudessa Kauppilan kuvastossa oli tietysti taas daalioita puutarhuria kiusaamassa, ja eiköhän vain iskenyt iili: pakko saada etupihan ruukut täyteen pompom-daaliaa (joo, tiedän, että se jostain syystä kirjoitetaan pompoN, mutta sen täytyy olla typo). Valitettavasti en saanut tarvettani tyydytettyä saman tien, sillä Kauppilassa ei ollut sopivia tarjolla, eikä googlettamallakaan löytynyt mitään sykähdyttävää. Pitänee tsekata puutarhaliikkeiden valikoima.

Luigi-parka joutuu siis taas kuskaamaan vaimoa ympäri kaupunkia iilin perässä. Korvaukseksi pitänee esittää sille joku nolo cheerleader-rutiini kesällä, jahka daaliat kukkivat.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Saimi Marketta

Siinä se nyt on, Kuuban kaunotar, puutarhakoiran taimi ja myyrien kauhu (luulisi ainakin tuolla tassujen töminällä karkottavan myyriä).
Kasvakoon hänestä puutarhurin paras ystävä, chefin luotetuin koemaistaja, siskojen unikainaloinen ja mummojen höpötysten kohde.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Köyhäilyä

Kun ne nyt niin kovasti uhkailee troijalaisella ja ties millä, rupesin pohtimaan tätä meikäläisen ainutta maksullista harrastusta (koiria ei lasketa, kun ne on perheenjäseniä, eikä perheenjäseniä mitata rahassa): jos oikein tiukka paikka tulisi, eikä sossusta löytyisi ymmärrystä antaa ekstrarahaa puutarhurin siementilauksiin, miten voisi köyhäillä puutarhassa.

Multaa pystyisi itse tuottamaan noilla meidän kolmella kompostorilla aika hyvin. Luigi della casa hankki Lidlistä asiakirjatuhoojan, jolla voi riipiä sanomalehdet kompostikuivikkeeksi (Adam Pascon vinkki), joten kuiviketta ei tartte kaupasta ostaa. Jos siis rahat riittää sanomalehden tilaamiseen...

Lannoitettakin on käden ulottuvilla, kun tontilla rehottavat nokkoset. Niistä saa helposti tehtyä kesällä "nokkosteetä", joka myös tuhoaa tuholaiset. Ja ainahan vois mennä naapurin hevostalleille kakkakerjuulle.

Kasvimaalla on monivuotisia yrttejä: rakuunaa, minttua, salviaa, oreganoa, lipstikkaa, ruohosipulia, ja tietysti parsaa ja raparperia. Pottua saa kaupasta halvalla, ja niitä voisi käyttää siemenperunoina moninkertaistamassa alkuinvestointia. Omput, luumut, kirsikat, vadelmat ja viinimarjat saisi omalta tontilta, ja lisäksi vieressä on metsää, joka notkuu mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa, karpaloa ja sieniä.

Siementen talteenotto pitäisi opetella. Luulisi sen olevan helppoa korianterista, pavuista, kurpitsoista, kurkuista, tomaateista, paprikoista, chileistä, herneistä. Ja parhaillaan lukemani Carol Kleinin kirja "Grow your own garden" opastaa, miten leikellä pistokkaita eri kasveista.

Väkisinkin hiipii mieleen ajatus, että aika helposti voisi pitää Visan hiljaisena kukkarossa. Ei vaatisi paljoakaan vaivannäköä nostaa omavaraisuusastetta. Mutta toisaalta, yksi elämän suurimpia nautintoja on plärätä siemenluetteloja ja kokeilla eri lajikkeita. Ja oikeesti, jos tässä kamalassa maassa joutuisi olemaan talven työtön, mitä muuta ihminen voisi tehdä, kuin roikkua netissä puutarhamyymälöiden sivuilla 24/7!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Luonto, luigi ja tomaatit

Se alkoi siitä, kun luigi della casa läksi lapion ja kääpiön kanssa aamulla pihalle. Irrottelivat muhkeita jäälohkareita asfaltin päältä ja kaivelivat myyränkoloja. Sitten yhtäkkiä taivas kirkastui, ja aurinko alkoi pilkahdella ja sulattaa lunta autotallin edustalta. Miten sattuikin, että mummokoiran talvikarva alkoi irrota samaan aikaan.

Vakaa aikomus oli aloittaa tomaattien esikasvatus ens viikonloppuna, mutta luonto oli aietta vastaan: näin keväisenä päivänä ei pystynyt enää pidättelemään esikasvatushimoa.

Tomaattipussukoita oli kertynyt pienen armeijan tarpeiksi asti. Viimevuotisia San Marzanoja oli jäljellä hurja määrä, ja olin jostain syystä hommannut sitä vielä lisää. Vaikka en pihvitomaatin ystävä olekaan, oli Cuore di bue saanut meikäläisen lankeamaan. Eiköhän chef siitä saa jotain hyvää loppukesästä aikaan. Sungoldia oli jemmassa, tietysti - kuka voisi vastustaa maailman makeinta tomaattia! Sungoldissa on sekin hyvä puoli, että siemenpussukoissa on vain muutama siemen, joten ei tarvi jännittää, loppuuko siemenistä vuosien mittaan itämisvoima. Joku ikivanha Moneymaker yhä sinnittelee mukana, ja siitä jäi siemeniä vielä ens vuodellekin.

Kylkiäissiemeniä oli kertynyt 3 pussukkaa: sekä Gardeners' World että Kitchen Garden olivat muistaneet meidän perhettä Red Cherryllä, ja Gardeners' World oli tuupannut mukaan vielä Minibelin.

Kitchen Gardenin toimittaja uhosi, että tomaatintaimea istuttaessa isompaan pottiin, voi kasvin upottaa sirkkalehteä myöten multaan. Hyvä vinkki, sillä tuskin tuo aurinko vielä niin paljoa näyttäytyy, etteikö taimista tulisi honteloita rojottimia.

Seuraavat esikasvatukset ovatkin sitten ens kuun puolella, jolloin ainakin purjo sukeltaa multaan.

Vielä erityiskiitos Ikealle, joka lohdutti kevättä haikailevaa puutarhuria myymällä ruukkunarsisseja.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Helmikuun helmet

Ihanaa, kun kaupasta löytyi jo sipulikukkia tuomaan kevättä kotiin. Muutaman mummon kanssa niitä kahmittiin kilpaa ostoskärryihimme marketissa, ja nyt on keittiössä miellyttävän kukkea tuoksu. Hyvässä lykyssä helmililjat ovat sellaista lajiketta, jotka jaksavat ulkonakin kasvaa näillä leveyksillä, joten täytyy säästää sipulit kesää varten.

Näkyi muutenkin tulleen kevät kauppoihin, kun olivat jo ensimmäiset siemenpussitelineet pystyttäneet kukkaosastolle. Ihan mielenkiintoisia lajikkeita oli tarjolla, mutta pidin pääni kylmänä, koska kasvimaille ei enempää mahdu. Ellei sitten luigi della casa nikkaroi taas uutta... mulla ois paikkakin sille jo katsottuna...

Tosin luigi ja kääpiö tekivät kasvihuoneen ja kasvimaiden ympärillä kaivauksia (kun joku hiukan liian raivolla kaapi lumia kasvarin katolta ja samalla räsäytti yhden kattopleksin alas...) ja löysivät niin järkyttävän kokoisia myyränkoloja, että ehkäpä kasvimailla kukoistaneet monivuotiset kasvit ovat häipyneet parempiin suihin ja yksivuotisille on nyt enemmän tilaa.

Oikeasti hirvittää, mitä tuon valtavan lumipeitteen alta keväällä paljastuu.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Tavarataivas

Jösses, mikä säkillinen tavaraa löytyi tällä kertaa Kitchen Gardenin kyljestä: esitettä jos jonkinlaista ja vielä pussillinen parsakaalin siemeniä. Kyllä huomaa, että puutarhakausi on Briteissä alkamassa.

Kamala kateus alkoi kalvaa, kun luki noita gadgettiesitteitä: mielettömän kekseliäitä härpäkkeitä tarjolla! Esikasvatusvermeitä, lämpölavoja, kaiken maailman kasvitukia ja -suojia, pöytiä, hyllyjä, obeliskeja, lämpökaapeleita... Jos noilla ei saa kasvimaata tai -huonetta tuottamaan, niin ei sitten millään. Two Wests & Elliotilla oli vielä hurjan söpö koira näyttämässä, mikä härpäke on erikoistarjouksessa.

Sen verran on brittifirmatkin nykyaikaistuneet, että omistavat webbisivut, mutta pelkäänpä pahoin sivuilla lukevan "UK deliveries only". Täytyy kuitenkin käydä katsomassa, josko jossain lykästäisi. Suomesta kun ei tuollaisia tarvikkeita saa.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Multarallia

Kukkari se sieltä jo muistutti, että kevät tulee ihan kohta ja kantsii alkaa jo miettiä maanparannusta. No, eihän tuonne lumikasojen keskelle mikään multakuorma vielä mahdu, mutta ihan hyvä, kun muistutuksen lähettivät, sillä keväällä meidän tie routii niin, ettei tänne isommalla ajoneuvolla ole asiaa. Jos multaa tarvii, täytyy tilaus tehdä viimeistään maaliskuussa.

Vielä on onneksi iso paali Kukkarin multaa odottamassa autokatoksen vieressä. Toivottavasti se riittää keväällä, sillä edessä on parin kasvimaalaatikon multien vaihtaminen ja kasvihuoneen asukkien istutus ämpäreihin. Kasvimaiden pohjalle voi onneksi myös tyhjentää kompostit, joten silkan ostomullan varassa ei tarvitse olla.

Yllättävän kauan meidän ihka ensimmäiset kasvimaat kestivät hyvinä ja rikkaruohottomina: 8 vuotta! Nyt alkaa multa niissä olla tuskaisen tiivistä, ja juolavehnä, ohdake ja ruusu rehottavat niin rehvakkaasti, että on toimenpiteiden aika. Ihan mukava päästä suunnittelemaan monivuotisten yrttien paikat uusiksi, tosin voi olla, että toukokuussa olen asiasta eri mieltä, kun yritän lapsata ruohosipuliturppaita ylös ja poistaa niiden juurilta juolavehnät...