Tulisuudesta en pidä - ruuan tulee tuottaa nautintoa eikä kipua - mutta chilin maku on vain niin hyvä, että sitä tulee kasvatettua ja syötyä. Chefin huolellisissa käsissä onneksi Cayenne osoittaa parhaat puolensa: makua on riittämiin, ja tulisuus taipuu pienoiseksi lämmöksi. Cayenneilla ollaan lämmitetty jo loppukesän keittoja ja dippejä, ja lisää on vielä tulossa.
Ne yksilöt, joita ei ehditä tuoreina syödä, saavat kuivua keittiön pöydällä rapsakoiksi. Niitä on talvella sitten helppo murentaa ruokiin mukaan, kunhan ensin kopistelee siemenet sisältä pois (ja jos ois fiksu, niin säästäis siemenet ens kesän istutuksiin).
omani ovat kasvihuoneessa, eivät oiken tahdo kasvaa...pieniä ovat raukat. Tarvii varmaan kokeilla ruukkua ensi vuonna. Sorttia en tiedä, kun tein juuri noin että otin talteen ystävättäreltäni saatujen chilien siement
VastaaPoistaPakastamista voi kanssa kokeilla. Minä olen pakastanut kokonaiset chilit suoraan puskasta minigrippusseissa. Pysyvät siellä hyvin ja on aina helppo ottaa tarvittava määrä chiliä, jopa puolittaa haluttaessa. Talven mittaan ne on helppo pieniä minne haluaakin, ja ovat aivan tuoreen veroisia, tuntuu että keittiöön tulee tuulahdus kesän lämpöä, kirjaimellisesti.
VastaaPoista