Sisustuskaupan alesta löytyi kaikille puutarhureille ah, niin tarpeellinen härpäke: sidontanarun pidike! Tähän asti olin ollut täysin epäortodoksinen puutarhuri ja käyttänyt sidontaan chefin paistinarua, mutta nyt päätin ryhtyä suhtautumaan sitomiseen asiaankuuluvalla vakavuudella.
Herraisä, miten paljon puutarhassa onkin sidottavaa! Tujissa kiipeilevät Rouge cardinalit roikkuivat rumasti, joten vyötin ne heti narulla kiinni tujien runkoihin. Lumikärhöt sojottivat miten sun sattuu pergoloiden ristikoissa, joten niihinkin piti näprätä narua. Ja maailman hitaimmin kasvava tuoksuköynnöskuusama oli salaa venähtänyt niin pitkäksi, että se kattoi koko ruusukaaren - jahka sen ensin sitoi siihen kiinni. Luigikin osallistui bondageen, ja keksi sitoa kasvarin kyljessä rojottavat pavunvarret kasvarin kattokouruun.
Kauhavalaisen puukkotehtailijan jälkeläiselle on tietysti noloa käyttää halpahallin euron puukkoa narun katkomiseen, mutta on se nyt ainakin nätin punainen. Vai pitäisköhän tuohon settiin hommata pinkit sakset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti