Saksalaista huumoria

Ei ollut ihan loppuun asti ajateltu tämä meidän papukaari. Nimittäin näin sadonkorjuun hetkellä persjalkainen pohjalainen huomaa, ettei yletä poimimaan papujansa, vaikka kuin ois proteiinia ihimises (joo, olen äskettäin viihdyttänyt itseäni Orvokki Autiolla). Etenkin Blauhildet tykkää tehdä palkonsa yläilmoihin - tyypillistä saksalaista "huumorintajua".

Viimeiset härkäpavut tuli poimittua eilen. Samalla huomasin, että kettu oli keksinyt tassutella kasvimaiden päältä. Vahapapua tulee vielä, ja Blauhildet ja ruusupavut vasta aloittelevat satoaan. Cobrakin innostui kiemurtelemaan kasvarin seinällä ja tekemään huikean määrän palkoja. Reppana kärsi identiteettikriisistä, kun ensin luulin istuttaneeni papuja, joiden pavut syödään. Niinpä odottelin kovasti palkojen kypsymistä, kunnes muistin, että Cobrahan se siinä. Nyt täytyisi äkkiä keksiä käyttöä reilulle kilolle pavunpalkoja.

Härkäpavut ovat tietysti maultaan ihan ykkösiä, mutta viime aikoina ovat myös ruusupavut alkaneet ihastuttaa. Niissä on mukavan raikas maku. Harmi vain, että palot ovat karvaisia, joten niiden tekstuuri ei suussa ole se kaikkein mukavin, vaan aiheuttaa välillä vilunväristyksiä.