Urbaanisinkkuaikoina ystävä kutsui kylään ja pyysi ruokahaastetta. Jostain mielen syövereistä putkahti kirveliperunat, jotka osoittautuivat lautasella yllättävän hyviksi. Maaseutunaima-aikoina kirveli unohtui vuosiksi, lähinnä siitä syystä, ettei sitä kaupasta koskaan saa. Mikä lie ruoka-artikkeli sai aiheesta innostumaan viime vuonna, ja ripottelin kirvelin siemeniä ympäri tonttia. Kosteimmassa ja pimeimmässä kukkapenkin kulmassa se kasvaa rehotti pitkälle syksyyn, ja me saimme nauttia kirveliperunoiden lisäksi kirveli-vähän-siitä-sun-tästä.Tänä vuonna ostin 2 pussillista kirvelin siemeniä ja jälleen istuttelin niitä joka puolelle, mutta missään eivät itäneet. Chef alkoi jo huokailla kirveliperunoiden perään, ja minä kävin toistamiseen roiskimaan siemeniä jokaiseen vapaaseen multaplänttiin. Mutta yhtään kirveliä ei noussut. Kasvihuoneessa ruukkuun istutetutkin olivat laihan näköisiä ruippanoita, eikä niistä mausteeksi riittänyt.
Vasta kun älysin kirveliä istuttaa tuohon kuvassa olevaan peltisankoon, alkoi saalista syntyä, ja nyt siinä rehottaakin muhkea puska, josta riivitään melkein joka aterialle muutama oksa. Ihanan raikas, hiukan anismainen yrtti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti