Lisää houkutuksia

Kamalia ystäviä ihmisellä, kun kesken palaveriputken huomauttavat, että Korpikankaalla on sipulikukkia puoleen hintaan. Juha Föhr kyllä sanoi, että ens viikolla tulee pakkaset, mutta kai tuo litimärkä maa vielä vähän aikaa pysyy muokattavana. Tai sitten pitää vain laittaa luigi vääntämään rautakangella tulppaaneille, narsisseille ja krookuksille aukkoja nurmikkoon.

Se ihana jäätelötulppaanikin oli tarjouksessa!

Hyvin ajoitettu houkutus

Kyllä ne Thompson & Morganilla osaa: juuri kun puutarhuri on vajoamassa apatiaan, masennukseen, rapaan ja kuraisiin tassunjälkiin, pläjähtää postilaatikkoon iloisenkeltaisesti kukkiva siemenluettelo. "Hurry, Mrs U! £5 off when you spend £30 or more!"

Brittien kiihkeästä 5 a day -kampanjasta (= syö 5 annosta kasviksia päivässä) huolimatta Thompson & Morgan tuntuu vähentäneen vihannesten siemenien määrää valikoimassaan ja keskittyy koristekasveihin. Mrs U ei tästä kamalasti tykkää, joten käytän £30 or more ensi kesän rusticumin hankkimiseen Seeds of Italylta. Viime kesästä oppineena hankin Italian kotiini siltä varalta, ettei taaskaan päästä luigin kanssa paikan päälle.

Mutta siis tokihan käyn tuon Thompson & Morganin katalogin läpi. Ihan sillai vaan harrastuneisuuden takia.

Rairuohosta ruokapöytään

Purjon esikasvatus meni tuttuun tapaan poskelleen. Gigante d'Inverno oli kaikkea muuta kuin gigante: lötköä rairuohoa, joka valui maata pitkin. Esikasvatteet lensivät kompostiin, mutta muutaman siemenen tökkäsin kasvimaahan ihan vain koemielessä.

Ja katso: sieltä tuli purjo! Ei edelleenkään gigante, mutta ihan purjoksi tunnistettava kasvi, joka tosin olisi pitänyt jossain vaiheessa peittää valolta, jotta valkoista osaa olisi tullut enemmän. Ens keväänä unohdan esikasvatuksen ja laitan siemenet suoraan kasvimaahan.

Yllättäen ruusukaalit vielä jatkavat ruusujensa kasvattamista. Liekö kaatosateilla vaikutusta asiaan tai sitten sillä, että lajikkeen nimi Maximus viittaakin koon sijasta kasvukauden täyteen hyödyntämiseen. Alimpia ruusuja on joku käynyt nakertamassa, mutta ylimmät ovat hyväkuntoisia - tähän aikaan vuodesta ei enää tuholaiset ole hengissä. Pari kourallista ollaan ruuaksi saatu, ja maku on ollut tutun pieruisa, mutta ah, niin mahtavan hyvä.

Mieletön herkkusaalis

Että tätä lajia tänä vuonna piisaa :-0 Aikaisempina vuosina ollaan vain saatu yksittäisiä kuusenherkkusieniä, mutta nyt niitä ollaan kuskattu kotiin jo kymmenkunta litraa. Ihan kummallisista paikoista niitä popsahtelee esiin, ja joka lenkillä täytyy varmuuden vuoksi pitää paria pussukkaa mukana, jotta saa eteen tulleet herkkarit kyytiin. Muutenkin tämä tuntuu olleen valkoisten sienien vuosi, kun valkoisia sieniä on joka paikassa - lampaankääpäkin kasvaa lautasen kokoisina laattoina ympäri metsiä.

Kuusenherkkusieni ei sovellu pakastamiseen, kun pakastin vie sen huikean aniksenmaun, mutta koska herkkareita on tullut niin paljon, ettei olla jaksettu kaikkia syödä heti, ollaan saalista donkattu kuivuriin. Kuivatuista herkkareista lähtee järjettömän huumaava tuoksu. Talven pimeydessä voi sitten ripsotella kuivikkeita risottoihin, munakkaisiin ja pastakastikkeisiin. Nälkä.

Haastavat tomaatit

San Marzanothan ne vasta vitsikkäitä ovat: mädännyttävät hedelmänsä, kaivavat paksut juurensa ämpärin pohjan läpi kasvihuoneen hiekkaan, kypsyttävät pienimmät hedelmänsä, mutta jättävät suurimmat ilkkumaan vihreinä oksille. Nyt nuo suurimmat olivat niin suuria, että oksat alkoivat taipua maahan.

Vaikka kasvari yhä pullisteli vihreistä tomaateista, en aikonut ottaa raakileita sisätiloihin kypsymään, kun eihän niihin sillä tavalla tule makua ensinkään. Mutta ajatus marzojen paiskaamisesta kompostiin riipaisi, kun kerrankin sai ne kasvamaan suuriksi. Ja kun nuo ovat muutenkin suht. mauttomia kastiketomaatteja, päättelin ettei sisätilamauttomuus suuremmin haitanne ja kannoin marzat keittiöön.

Joskus chefin kanssa kokeiltiin paistaa vihreitä tomaatteja. Ihan hauska kokemus, jota voisi kokeilla toistaa, ellei nuo marzat tuosta ala pikapuoliin kypsyä.

Ohikesä ohi

Vielä oli nurmikko rehahtanut niin, että piti ajaa se - jahka kuura oli ensin sulanut alta pois. Kesäkukat ovat yhä hyvässä kunnossa, mutta pariin ruukkuun vaihdoin tilalle kanervia ja syklaameja. Huikeasti kasvaneen laventelin nostin terassille suojaan, ja ikkunaan koputteleville tiaisille perustin pähkinäbaarin.

Tomaatit saivat häädön kasvihuoneesta kompostiin ja kasvuämpärit kunnon kuurauksen. Nyt pitäisi vielä napata kattoluukun automaattiavaaja pois ja pestä koko kasvari painepesurilla.

Luigi della casan kanssa nimettiin tämä kesä ohikesäksi. Loma hurahti muissa prioriteeteissa, eikä kummallakaan energia riittänyt puutarhaan tai ruuanlaittoon. Kasvimailta hyödynnettiin vain pakolliset, eikä jaksettu jatkojalostaa kuin basilikat ja kirvelit pestoksi ja tomaatit kastikkeeksi. Jospa ens kesänä kukaan ei kuolisi, niin voisi taas keskittyä olennaiseen.

Rupikonnakurpitsa

Thompson & Morgan pommittaa lähes viikoittain hyvillä tarjouksilla. Välillä saa postituskulut ilmaiseksi, välillä 3 siemenpussukkaa 2:n hinnalla tai kaiken puoleen hintaan. Mutta kun niillä ei ole vihreää kurpitsaa myynnissä, ja mä TARVITSEN sellaisen.

Sitten tuli Seeds of Italylta viesti: "New varieties for next year will include a new tomato Costoluto of Parma which is an ugly misshaped variety, rustic, perfect for eating with Parma ham or Parmesan cheese..." Ruma, rustiikki tomaatti! Sopii kaiken parmalaisen kanssa!

Pakkohan sitä oli käydä katsomassa. Muina naisina tsekkasin myös kurpitsaosaston, ja sieltähän se mun kurpitsani löytyi: Berrettina piacentina. Kalmanvärinen, rupinen kurpitsa. Pakko saada.

Ens vuoden siementilaus lähtee siis Seeds of Italylle, ja teemana tulee olemaan ruma rustiikkisuus. Täytyy ihan alkaa opiskella, mitä kaikkea voikaan saada rumana ja rustiikkisena.

Mitä patut edellä

...sitä puutarhurit perässä: tulkoon tästä kansallinen kakanlevityspäivä!

Jo pidemmän aikaa on takaraivossa painanut ajatus kompostin tyhjentämisestä talvea varten, etenkin kun vielä on ollut mukavan lämpimiä päiviä. Puutarhuri ei vain ole ollut henkisesti kypsä moiseen. Mutta kun naapurin patu tuli muhevan kakkakuorman (että tekis mieli käydä pihistämässä pari ämpärillistä!) kanssa tuohon touhuamaan pellolleen, on sitä puutarhurinkin reipastuttava ja osallistuttava kylän hajusinfoniaan omalla panoksellaan. Jahka keksii keinon pitää tukkakoira pois kummankin kakanlevittäjän talkoista.

Yhdellä kasvimaalla kasvaa vielä kaalta ja palsternakkaa, mutta suurimman osan kasvimaista voi jo kääntää ja haudata niiden pohjalle komposti kypsymään ens kevään ravinteeksi.

Iiriksen kuva on tuossa siksi, että se vähän kaunistaisi aihetta ja ehkä myös peittäisi hajuja.