Alihankintaa ja kaljuutta

On tässä jo muutamana kesänä tullut mietittyä, josko jostain saisi alihankittua kesätyöttömän teinin ajamaan nurmikon, joten tulipa hyvä mieli, kun postilaatikossa odotti kolmen jampan puhelinnumerot ja lupaus ajaa nurmikko koko kesän ajan sopuhintaan. Täytyy tarttua tilaisuuteen pikimmiten.

Jahka tuo sää tuosta hiukan lempeytyy, täytyy käydä kasvimaiden kaljuihin kohtiin istuttamassa jotakin. Muutaman raita- ja keltajuuren jo äsken laitoin multiin, sekä tyhjensin härkäpapupussin siihen kohti, missä piti kasvaa rucolaa. Tai kasvoikin, kunnes kirpat päättivät toisin. Juu, olen katkera. Täytyy keksiä jostain pari isoa ruukkua ja laittaa rucolat niihin kasvamaan, vaikkei niistä ruukussa tulekaan yhtä massiivisia kuin maassa.

Kuvan ripsureunatulppaani on muuten ihan appelsiinin tuoksuinen! Tuoksu on tosi mieto, joten täytyy säännöllisesti käydä kriikunapuun juurella konttaamassa nenä ja hanuri pitkällä sen haistaakseen. Onneksi alkaa puissa olla jo sen verran isot lehdet, ettei meidän pihalta enää näy naapuriin.

Management by myrkky

Ei tullut meikäläisestä kaaliviljelijää. Tämänvuotinen kirppasukupolvi on edellisiä viisaampi ja osasi ujuttautua sekä muovin että harson alle ja tappaa kaalikasvit. Melkein päivittäin niitä sumutin Sprutzitilla, mutta uusia kirppoja tuli koko ajan lisää. Nostin nyt käteni pystyyn ja istutan kaalien tilalle jotain muuta. Rucolan ja mizunan menetys kirpaisee (kirppaisee?) eniten.

Eikä tullut meikäläisestä luomupuutarhuriakaan. Kyllästyin katselemaan juolavehnän ja vuohenputken voittokulkua kukkapenkeissä ja hain kaupasta jättipullon Roundupia. Sitä on nyt tullut suihkuteltua ympäri tonttia. Saa nähdä, miltä täällä kohta näyttää... Toivottavasti en osunut mihinkään omaan istutukseen.

Kasvimaalla itää kasvit tosi huonosti. Täytyy varmaan tarttua Thompson & Morganin End of season saleen ja tilata muutamat siemenet lisää, jotta saa retiisien ja parsojen lisäksi muutakin syötävää kotipihasta.

Ja oli vielä yöllä pakkastakin. Eikä Toby Buckland ollut niin charmantti Gardeners' Worldin juontaja kuin Alan Titchmarsh, Geoff Hamilton tai Monty Don. Nyt menee huonosti :-/

Tuulahdus Turkua

Itellasta huolimatta (onhan se vaikea löytää pakettia, joka tönöttää 1,5-metrisenä 10 cm:n päässä), Kauppilan tilaus saapui tänne kylmemmälle vyöhykkeelle eilen. Turussa taitaa kesä olla jo pitkällä, kun magnoliassa ja kärhöissä oli suuret lehdet.

Ihan oli olo kuin lapsella jouluna, kun mistä sitä voi muistaa, mitä on tullut tilattua. Hyvin olivat Kauppilassa taas taimet pakanneet, joten meni melkein puoli tuntia, ennen kuin sai kaikki Turun Sanomat revittyä taimien ympäriltä.

Nyt pitäisi sitten arpoa, mihinkähän mä noi oikein istutan... Kärhöt menevät pergolaa pitkin kasvamaan, ja keltavadelmat vattupenkkiin. Oli kyllä vähän köyhän näköiset vatun taimet: paksut, vanhasta pensaasta leikatut tököt. Kaipa nuo kuitenkin lähtevät kasvamaan. Ainakin äskettäisen nurmikonleikkuun aikana huomasin, että tämä nykyinen keltavadelma oli levinnyt parin metrin säteelle.

Keltakirjokanukka menee keltaisen kukkapenkin taakse, kun viime vuonna sieltä kuoli riippapunapaju. Hauskaa muuten, kun tsekkasin keltakirjokanukan Kauppilan sivuilta, näin oman tilaukseni kohdassa "Asiakkaat, jotka ovat ostaneet tämän tuotteen, ovat myös ostaneet seuraavia tuotteita". Ei ole tainnut kukaan muu vielä keltakirjokanukkaa tilata :-D

Magnolia tarttis suojaisan, kosten ja kuohkean kasvupaikan. Mistähän mä sille sellaisen kehitän? Toisaalta, jos raastan sinisestä kukkapenkistä pikkutalvion veks, niin siihen jäis magnolian mentävä aukko. Tuo magnolia vain vaikuttaa aika suurelta.

Toinen kanukkaostos oli 3 kpl Cornus sanguinea Compressaa. Sanoivat sen olevan pienikokoinen ja hidaskasvuinen, mutta kyllä nuo taimet aika suuria olivat. Täytyy nyt miettiä vielä niille paikkaa, kun eivät ihan tuollaisinaan ehkä sovi etukäteen mietitylle paikalleen.

Ja sitten perun kaikki pahat puheet Itellasta. Itellan täti toi just laatikollisen Anniina Balleriinoja (ei omaan käyttöön) kotiovelle hymyn kera.

Oh, crappy day!

Luigi oli eilen hurvittelemassa, joten maksimoin kurjuuden leikkaamalla nurmikon. Yhtään ei ollut talven aikana sekään homma tullut mielekkäämmäksi, vaan oli edelleen puuduttavaa ja ärsyttävää. Eikä asiaa auttanut, että tukkakoiraa sai alvariinsa hakea mistäkin ojanpohjalta.

Lopputulos oli kyllä nätti ja siisti (paitsi tukkakoiran tassujen osalta), ja luigikin huokaisi aamulla, miten näyttää piha ihan kesäiseltä, kun on nurmikko ajettu.

Siinä ajelun lomassa bongasin parit lehtokotilot. Olenkin odottanut, milloin ne meidän pihaan tiensä löytävät, sillä tuossa sadan metrin päässä niitä on jo muutaman vuoden ajan ollut, ja viime syksynä näin pari kuorta meidän pihassa. Nyt saa näköjään ihan tosissaan alkaa pitää niitä silmällä.

Lisää kakkaa päivään toi puhelu, että taas olisi traktorikuormallinen talven yli kompostoitunutta hevonkakkaa saatavilla. Tartuin tilaisuuteen heti, vaikka se tietääkin hurjaa hauistreeniä muutamaksi päiväksi, kun pitää 500 kuutiota kakkaa kärrätä kottikärryillä ympäriinsä. Mutta hevonkakka oikeasti tekee ihmeitä puutarhassa. Tällä kertaa aion lapsata sitä kaikkien pensaiden ja puiden juurelle, ja jättää loput sitten syksyyn, jolloin sen saa levitettyä kasvimaille.

Melkein jo hilloa

Mun pikkuruinen kriikunani kukkii jo! Enpä olisi uskonut, että se jo ekana vuonna meidän pihalla tönöttäessään innostuu kukkimaan. Toivottavasti jaksaa myös tehdä parit hedelmät, niin pääsee testaamaan, miltä hän maistuu. Niin paljon tuohon ei vielä kukkia mahdu, että hilloa saisi aikaiseksi.

Luumutkin ovat jo kukassa. Näyttävät hassuilta, kun vielä ei ole lehden lehteä näkyvillä; pelkkiä kukkia vain. Kovasti eilen jo mehiläiset pörräsivät viinimarjapensaissa. Kunpa ne nyt hoksaisivat käydä pölyttämässä luumutkin, niin saisi taas syyskuussa puun - ja suun - täydeltä makeaa.

Pakkasöitä ei toistaiseksi ole näköpiirissä, joten ehkä tänäkin vuonna säästytään yhtäkkiseltä myöhäisillan "harsotetaan kaikki puut" -rumbalta.

Kasvimaalta saadaan jo salaattia, retiisiä ja parsaa, joista jälkimmäiset olivat käsittämättömän hyviä, kun chefin kanssa niitä höyryteltiin ja nautittiin kirnuvoin ja parmesanin kanssa. Kohta aletaan taas olla vihannesten suhteen omavaraisia.

Yskintää ja epäestetiikkaa

9 vuotta sitten anoppi kiikutti lyijykynän pituisen lehtikuusen taimen uutta tonttia koristamaan. Pyörittelin silmiäni, kun ajattelin, etten tämän eliniän aikana ehdi nähdä sen kasvavan isoksi. Vaan kuinkas sitten kävikään. Nyt on puu jo reilusti yli 2-metrinen.

Isäukon mielestä lehtikuuset on maailman rumimpia puita, ja feng shuin mukaan ne aiheuttaa keuhkotautia. Toistaiseksi kuitenkin vielä kaikilla 5 perheenjäsenellä henki kulkee, eivätkä epäestetiikan väristykset rymistele selkäpiissä. Paljaalle peltotontille oli ränsistyneiden pajupuskien tilalle saatava nopeakasvuisia puita, ja puutarhasuunnittelija suositteli lehtikuusia. Kolme kappaletta niitä nyt kasvaa tontin päässä, vaikka aluksi vesimyyrät kävivätkin niitä kurittamassa. Nättejähän nuo ovat: keväällä kirkuvanvihreitä ja syksyllä leiskuvanoransseja.

Nopeasti ovat kasvaneet myös tavalliset kuuset, joita olen huonoista kasvupaikoista siirtänyt tontin luonnonvaraiseen osaan. Avoin peltotontti on kovin tuulinen, joten jahka nuo kuuset tuosta vielä kasvavat, ne tulevat hyvin suodattamaan pahimmat puuskat.

Kiitos, Yle!

Gardeners' World, eli Puutarhurin maailma alkaa tulla Yle1:ltä 26.5. alkaen :-0 Uskomattoman hieno hankinta Yleltä; täytyy ihan heille palautetta laittaa aiheesta ja kiittää kauniisti. Toivottavasti ovat hankkineet iloksemme useamman tuotantokauden, eikä vain tätä yhtä.

Jos vinkkejä saa Ylelle antaa, niin:
a) Lähettäkää tätä ohjelmaa talven aikana. Silloin on puutarhureilla aikaa katsoa telkkua ja suunnitella tulevaa kesää. Ja ruksittaa lottokuponkeja, jotta pääsee tästä kylmästä maasta pois.
b) Koska tämä ohjelma on ollut olemassa yhtä kauan kuin meikäläinenkin, niin ostittehan ne kaikki tuotantokaudet, jotta meillä riittää katsomista?
c) Jos teiltä loppui rahat, ettekä sen takia pysty toteuttamaan kohtaa b), lopettakaa kaikki kotimaiset puutarhaohjelmat ja käyttäkää säästyneet rahat tähän ohjelmaan. Säästätte myös puutarhurit syvältä myötähäpeältä.
d) Ostakaa sit vielä se ohjelma, missä Monty Don kiertää italialaisia puutarhoja.

Copying with pride

Kuukausi sitten bongasin netistä ihanan idean: joku oli punonut pajusta kauniin kaaren kasvimaiden väliin ja istuttanut ruusupapua kasvamaan kaarta pitkin. Pakkohan sellainen oli saada omaankin pihaan.

Pari päivää leikittelin ajatuksella riipiä pajuja tontin perukoilta, mutta totesin pian, että askartelugeenin puuttuessa (ne meni kaikki tänne) ja tukkakoiran osallistuessa, ei hankkeesta tulisi kuin silppua. Ja parhaimmassa tapauksessa paju juurtuisi kasvimaalle leskenlehtien ja juolavehnän joukkoon.

Lidlissä oli ruusukaaria myynnissä, joten nappasin sellaisen kainalooni, ja luigi sen viikonloppuna kokosi. Vähän on liian leveä ja optimistisen korkea, mutta olkoon nyt tämän kesän tuossa. Juurelle laitoin ruusupapua ja salkopapua kasvamaan.

Puutarhaliikkeitä koluamassa

Kissanristiäisiin menemisen ehtona oli tietysti käynti matkan varrella olevissa puutarhaliikkeissä. Plantagen oli siihen aikaan illasta kovin tyhjä kesäkukista, joten mukaan tarttui vain pari pientä kärhöpurkkia + 2 riippapelargonia.

Jotta ei ois tullut paha mieli, käytiin vielä toisessakin liikkeessä, joka suorastaan pursusi värikkäitä pelargoneja. Kahmin niitä kassikaupalla mukaani - vain huomatakseni kotiin palattua, että postilaatikossa ois ollut kyseiseen liikkeeseen alekuponkeja. No, käytetään ne sitten toisella kertaa.

Kukkarin multaa on vielä kasvihuoneoperaation jälkeen mukavasti jäljellä, joten ekat asetelmat sain jo tehtyä kuistille ja takapihan pergolaan. Tukkakoira keksi sillä välin karata kaksi kertaa naapuritonteille. Ei ollut ihan niin rentouttava istutushetki, kuin ajattelin.

Erään nimeltä mainitsemattoman krääsäliikkeenkin puutarhaosastolla kävin piipahtamassa, kun tarvin pavuille tukiristikkoa. Ei voinut taaskaan kuin ihmetellä, miksi kyseinen liike ei pidä kasveistaan huolta. Rullakkokaupalla kituvia ja kuolleita kasveja. Ei luulisi olevan suuri vaiva kastella niitä, jotta edes joku niitä ostaisi. Yhdessä hyllyssä oli pusseissa tyrkyllä upeita iirislajikkeita, mutta niiden juurakot olivat pehmeitä kuin pumpulit. Yllätyksekseni huomasin myös eksoottisen lajitelman hollantilaisia siemenperunoita, joita en ollut ikimaailmassa ennen nähnyt, ja ehdin jo innostua, kunnes huomasin perunoiden jo pukkaavan pitkää, honteloa itua, ja olevan täysin nahistuneita. Kuitenkin nuokin jonkun ostoskoriin päätyvät. Tai sitten talveksi varastoon, josta ne nostetaan esille taas ens keväänä :-/

Ämpäreitä, kukkia ja kirppoja

Pääsin karkaamaan ajoissa töistä eilen, joten ehdin upottaa loputkin esikasvatukset ämpäreihinsä luigi della casan avustuksella. Joku oli näköjään innostunut esikasvattamaan melonin makuista, italialaista kurkkua ja minikurpitsaa, jotka yllätykseksi piti myös ämpäreihin mahduttaa. Ämpärit onneksi riittivät hyvin, eikä tarvinnut kuin muutama tomsku ja 2 munakoisoa heittää kompostiin.

Loppuilta menikin sitten puutarhaa ihmetellessä, kun tulppaanit ja narsissit olivat auenneet, samoin pallopääesikot ja kauniit, kerrotut idänsinililjat.

Kaalifarmarin ura tuli tiensä päähän, sillä harsojen alle kurkistaessa tuli vastaan ziljoonia kirppoja ja rei'ille syötyjä sirkkalehtiä. Ikinä aiemmin eivät kirpat ole löytäneet tietään harson alle, mutta kerta se näköjään on ensimmäinenkin. Harmittaa ihan vietävästi, kun mielessä siinsi jo mehevät kukka-, parsa- ja savoijinkaalit. Täytyy nyt kokeilla myrkytystä, josko se tepsisi, vaikka kauhean mielellään ei syötäviin kasveihin mitään ruiskuta. Kaipa sitä tähän ikään mennessä on jo niin täynnä amalgaamia ja DDT:tä, ettei yksi Sprutzit enää missään tunnu.

Jälkikirjoituksena todettakoon, että Sprutzit todellakin tappoi kirpat! Tosin kaalit jouduin istuttamaan uudelleen, koska suurin osa niistä oli syöty jo olemattomiin.

Vahditaan tököjä

Routa vielä lohkeilee jalan alla, ja pintamaa on rutikuivaa, mutta niin vain puski eka parsa pinnalle. Nyt alkaa se aika, että joka päivä pitää käydä tsekkaamassa parsapenkit, josko sieltä olisi uusi tökö noussut - nuo pirulaiset kun kasvavat tosi nopeasti ja muuttuvat sekunnissa puisiksi.

Toisen parsapenkin istutin siinä toivossa, että joskus oikeasti saisi ison nipun laitettua kerralla ruokapöytään. Mutta kovin yksittäin nuo tuntuvat kasvavan, joten chef saa kokata vain max. 4 kappaletta yhdellä kertaa.

Hyviä ne kyllä on :-) Kaupan tehotuotetut, mauttomat paksukaiset eivät pääse lähellekään näitä makeita ja raikkaita tököttimiä. Ja tölkkiparsastahan nyt ei ikinä uskoisi, että se on ihmisravinnoksi tarkoitettu.

Eilen tehtiin kalalle lisuke nokkosista, manteleista ja fetasta. Kohta pitäisi hyötykäyttää myös horsmanversot, joita tontti alkaa olla täynnä. Ryöpättynä ja voihin upotettuna maistuvat yllättävän mainiolle.

Toukopaniikki

Seuraavissa vaaleissa äänestän puoluetta, joka kieltää lailla ylipitkät workshopit ja kissanristiäiset toukokuussa. Viimeinkin on lämmintä, joten henkilön pitäisi ehtiä sekä makaamaan leparissa uuden puutarha/ruokakirjan kanssa (Nigel Slaterin Tender) että kastelemaan kasvimaat, istuttamaan esikasvatteet ämpäreihin, siirtämään kasveja paikasta A paikkaan B, tekemään kesäkukkaistutteet (vastahan mä sain orvokit paikoilleen; nyt pitäis jo panna kesäkukkaa!) ja ihastelemaan aukeavia tulppaaneja (hassua, että ne aukenevat ennemmin kuin narsissit) ja esikoita. Mutta ei. Ylipitkät workshopit pitävät puutarhurin tiiviisti neljän seinän sisällä ja illalla pitää hymyillä jäykästi kissanristiäisissä. Ärgh >:-/

Aamulla näin pikavilaukselta naapurintädin tomaatintaimet. Taas olivat niin tukevia ja tummanvihreitä, että kateeks kävi. Omatkin taimet tosin ovat yllättävän hyvässä kuosissa, mitä nyt kirsikkatomaatit rimpuloivat kiemuraisina, mutta istutan ne sen verran syvään, että ehkä ne siitä vielä tukevoituvat. Munakoisot näyttävät tosi hyviltä, ja jostain syystä vihannespunkit loistavat poissaolollaan toistaiseksi. Liekö pakkasyöt pitäneet ne kurissa.

Tänä vuonna kokeilussa on altakasteluruukut. Viime vuonna ostin Ikeasta megaisoja altakasteluruukkuja, ja testaan nyt, miten niissä Cuore di Bue ja Black Enorma kasvavat verrattuna tavisämpäreihin. Ainakin Minibel on hurjasti korkeampi ja paksumpi altakasteluruukussa kuin kukkaruukussa.

Routapalsternakkaa

Myöhään kesällä istutin kokeeksi palsternakkaa, tarkoituksena talvettaa se maan uumenissa, kun kuulemma pakkanen puraisee palsternakasta makeuden esiin. Jo aikaisin keväällä kasvimaalla näkyi vihreitä tupsuja, mutta siltikin jännitti, olivatko myyrät ehtineet apajille ensin.

Eilen pyysin chefiä nykäisemään isolla haballaan muutaman palsternakan meille ruokapöytään. Yllättävän isoiksi olivat palsternakat ehtineet kasvaa, eivätkä olleet joutuneet tuholaisten hyökkäyksen kohteeksi.

Chef paiskasi palsternakat pannulle, ja totesimme pian molemmat, että aromi ja makeus olivat huikeat. Täytyy muistaa tänäkin kesänä laittaa palsternakat syksyä vasten kasvamaan, jotta tätä herkkua saa lisää. Kasvimaalla on vielä ainekset pariin lisukkeeseen.

Pimp my puutarha

Että mä olen näin siistin miehen nainut :-0 Niin on pottupenkki kauniisti ojossa, ja vielä käytännöllisesti merkattu ja suunniteltu. Ei ole meikäläiseltä ikinä onnistunut. Pitänee kohta ulkoistaa koko puutarha luigin kontolle. Ensimmäisenä vois sille antaa kukkapenkit siistittäviksi - niissä kun kasvaa ruohoa enemmän kuin itse nurmikolla. Ja sitten nurmikon, joka on silkkaa sammalta.

Yritän kasvaa ihmisenä ja naisena ja ryhtyä kukkapenkkien kitkemiseen, mutta se on niin iso, epätoivoinen ja loputon urakka, että ajatuskin ärsyttää. Sinisen kukkapenkin valtasi raivostuttava maanpeittokasvi, joka tukahdutti mun kauniin Blue parfumini. Ajattelin kaivaa maanpeittokasvin ylös ja istuttaa sitä nurmikon pahimpiin sammalkohtiin. Kukkapenkkiin taidan täräyttää jotain pensaita tilalle, niin säästyy ainakin niissä kohti kitkemiseltä.

Etupihan iso kukkapenkki varmaan kohta kasvaa umpeen minttua, sormustinkukkaa ja syysasteria, joten sen kitkemisen voi ehkä pian unohtaa. Rumalta se kyllä nyt näyttää, kun on täynnä lahoavia kasvinosia, joiden lomasta puskee nurmikkoa. Toisaalta, eipä mikään kohta pihasta silmää hivele, kun kasvukausi ei ole vielä lähtenyt käyntiin.

Lidlin taikalaatikko

Monena vuonna tuli Lidlin kuvastosta katseltua kylmälavaa, mutta suht. suolainen hinta ja epäkäytännöllinen koko mietityttivät. Nyt se kuitenkin löysi tiensä ostoskoriin, kun toistaiseksi vielä saadaan nauttia säännöllisestä tilipussista. Tarkoitus olisi tuolla suojata alkukevään kasveja, jotka au naturellina joutuisivat hallan ja kirppojen runtelemiksi.

Kasvimaat on jo tältä vuodelta siemennetty, joten laitettiin loota sattumanvaraisesti yhdelle kasvimaalle nököttämään. Lootassa pitäisi ruveta kasvamaan muutama herne, ja ajattelin myös istuttaa sinne esikasvatetut maissit, jahka nämä überkylmät yöt ovat historiaa. Jännä seurata, kuinka hyvin laatikko lopulta toimii.

Puutarhurikin voisi vähän paremmin toimia: aamulla terassia aukaistessa huomasin kolme hyvin murheellisen näköistä chiliä. Olivat reppanat jääneet terassille -4 pakkasasteen kera...