Pinkki ja partainen yllätys

Taas kerran oli puutarhassa täydellinen WTF-hetki, kun huomasin kukkapenkissä (tai no, kukkaviidakko olisi tuolle kokonaisuudelle parempi nimitys) jättisuuren, pinkihkön iiriksen. Olin sen lehtiä jo kolmisen vuotta katsellut ja täydellisesti unohtanut, minkä yksilön siihen olin istuttanut, kun ei se ollut vielä kertaakaan kukkinut. Nyt se yhtäkkiä siinä törötti isoine kukkineen ja kukkanuppuineen.

Oli pakko käydä tsekkaamassa dementikkokansiosta, mikä tuon iiriksen nimi on. Vaihtoehtoja on 2: Elhoch tai Pink taffeta. Kummassakin juurakkopussissa on samanlainen kuva. Mistä lie halpakaupan alelaarista olen sen joskus mukaani poiminut; iirisfriikki kun ei voi iiriksiä vastustaa. Mukavaa, että se suostui kukkimaan, kun toistaiseksi tässä puutarhassa ovat menestyneet ainoastaan siniset ja keltaiset iirikset. Anoppi kyllä toi "mahtavan punaisia" iiriksiä meille, mutta maasäteily lienee meillä jotenkin outo, koska meillä ne ovat kukkineet aina kelta-sinisinä.

Seuraavaksi sitten jännitetään, alkaako viime syksynä istutetut, kerrotut liljat kukkia.

Mitä tässä kuussa syötäisiin?

Chefin kanssa voimme vain haaveilla oman puutarhan kasviksista. Vielä kun ei kasvimaat ja -huone tuota mitään. Siskontyttökin kyseli juhannuksena, mitä kasvimaalta saa syödä, mutta valitettavasti siellä ei nyt ole kuin salaattia ja yrttejä, ja niitä saa aika kauan pupeltaa, ennen kuin maha tulee täyteen.

Normaalisti tähän aikaan wokattaisiin turnipsia ja pak choita, ja tehtäisiin mitzunasta pestoa, mutta ne menivät kirppojen kevätbileisiin. Retiisien ja parsojen kausi päättyi jo, ja tämänvuotinen pinaattilajike on sellainen, että se alkaa kukkia ennen kuin on ehtinyt kasvaa mihinkään suuntaan. Perunamaa on niin muhkeassa kunnossa, että siellä ehkä voisi käydä salaa kopeloimassa, josko muutaman potun saisi jo ruokapöytään.

Toivottavasti ens viikolla alkava loma tuo tullessaan herneet, mansikat, tomaatit, kurkut ja kurpitsat. Ei tarttis kuin pikkasen nousta aurinkotuolin pohjalta ruokkiakseen itsensä.

RIP Sinikka

Syksyllä, mahtavan sadon jälkeen, Sinikka alkoi näyttää väsymisen merkkejä. Yksi haara näytti kokonaan kuolleelta, mutta luigin kanssa päätimme vielä odottaa kevääseen ja katsoa, miten Sinikan käy.

Keväällä Sinikka pukkasi paljon kukkasia ja jaksoi puhjeta alaoksiltaan lehteen, mutta sitten iski lopullinen kuihtumus. Syyllinenkin löytyi helposti, kun Sinikkaa kävi vähän tönimässä: paksu puu heilui alaosastaan suht. holtittomasti. Vesimyyrähän se siellä on käynyt tekemässä Sinikalle viimeisen palveluksen. Jahka luigi saa puun kaadettua, täytyy vähän käydä lapiolla sohimassa Sinikan juuristossa, kun kiinnostaa nähdä, miten isoa tuhoa siellä on tehty.

Sinikka jättää jälkeensä suuren aukon, sillä se peitti kivasti näkymää naapurin puukasaan. Tuskinpa tuohon kuitenkaan ihan heti uskaltaa mitään muuta istuttaa, jottei käy myyrien ruokavalio liiaksi kukkaron päälle.

Olisi kiva saada uusi luumupuu pihaan, mutta en ihan heti sille paikkaa keksi. Pitänee alkaa patsastella pihalla sillä silmällä ja odotella puutarhaliikkeiden alennusmyyntejä, josko sieltä halpa luumu irtoaisi.

Kurtut vs. kirpat 1-0

Savoijinkaali ei näytä maistuvan kirpoille, vaan pukkaa reippaasti kurttulehtiään mullasta. Pari siirsin jo etäämmälle, kun kasvavat niin sumpussa. Nyt vain täytyisi jollain ilveellä saada verkkoa niiden päälle, kun kaaliperhoset leijailevat uhkaavasti lähettyvillä.

Samoin parsakaali näyttää selvinneen kirppojen hyökkäykseltä. Yhtä lehteä ovat epätoivoissaan yrittäneet nakertaa, mutta sitten antaneet periksi. Täytyy siis kaalifarmarin uralla tyytyä näihin lajikkeisiin, ainakin tällä tontilla.

Randomit tilli-istutukset tuottivat myös yllätyksen: kaksi kyssäkaalta näyttää selvinneen tillipuskan alla. Liekö tillin voimakas tuoksu ollut kirpoille epämiellyttävä, sillä ennen tillien esiintuloa kaikki kyssät kyllä syötiin tyystin.

Ens vuonna vois kokeilla kaalien esikasvatusta kasvarissa ja istuttaa kasvimaalle ensin muhkea määrä tilliä ja sitten lykätä kaalintaimet niiden juurille. Jospa siitä kirpat hämääntyisivät ja muuttaisivat jonkun muun riesaksi.

Jotain sinistä

Kun kerran sain hienon reunuksen kasvarilleni, niin olihan siihen asetelmaa pantava. Honkkarin ruukut näyttivät vähän liian japanilaisilta tyhjillään, joten ostin niihin lobeliaa (kuinka keski-ikäistä, tiedän!), vaikka alunperin oli tarkoitus kasvattaa niissäkin ruokaa. Jotenkin tuo paikka myös huusi tuolia, joten siirsin siihen kasvarissa olleen istuimen. Hiukan nuo sinisen sävyt riitelevät keskenään, mutta sen nyt juuri ja juuri kestää. Täytyy ens kesäksi maalata tuo tuoli pinkiksi, niin se soveltuu kasvarin pinkkiin värimaisemaan paremmin. Ja sitten saa myös ostaa ruukkuihin pinkkejä kukkia, jee!

Etupihan hieno "marianne with a twist" -asetelma on säälittävyydessään kyllä kaiken huippu. Marketat kärvähtivät helteessä, ja töröttävät nyt kauniin ruskeina pikkiriikkisten riippapelargonien seurassa. Ei mikään puutarhuruuden huippuhetki. Pitäisi keksiä niille vaihtoehto, mutta valitettavasti kaikki innovointi keskittyy nyt työelämään. Ehkä sitten parin viikon päästä lomalla jaksaa taas visioida. Toivottavasti myös huomattavan nuorekkaammin.

Kasvarin kesäkuu

Kuva on otettu viikko sitten, ja taimet ovat huomattavasti tuosta jo kasvaneet. Vihannespunkit on nujerrettu, ja taimet on tuuheita, tummanvihreitä ja terhakoita. Uskalsin jo Keittiöelämään tädille luvata maistiaiset tomaateista, kun nuo kukkivat niin hurjasti. Eka kurkkukin on kasvamassa, ja paprikat pukkaa kukkaa. Basilikaa täytyy istuttaa pikapuoliin lisää, koska nuo nykyiset muuttuvat kohta puisiksi.

Tänään on sen verran viileämpää, että täytyy käydä tomaateista nyhtämässä varkaita. Viime viikolla siihen ei kyennyt, kun kasvarin lämpötila huiteli saunan lukemissa.

Puutarha muuttaa muotoaan nyt joka päivä, kun yhä useampi puu, pensas ja perenna innostuu kukkimaan. Ei meinaa taaskaan millään pysyä kesän perässä.

Pestoa tulossa

Basilikat on jo mahtavan muhkeita ja aromaattisia. Täytyy muistaa ens vuonnakin laittaa ne vain roheesti huhtikuun alussa kasvariin itämään, vaikka ovat kylmälle arkoja. Hyvin ne siellä ovat pärjänneet kylmistä öistä huolimatta. Enkä enää ikinä kasvata niitä muissa kuin altakasteluruukuissa, koska niissä bassuista tulee suurilehtisiä ja reheviä.

Jännästi nuo kaksi lajiketta toisistaan eroavat. Oikealla on vanha tuttu Genovese, mahtavan pippurinen perusbassu, josta saa maailmankaikkeuden parhaimmat pestot. Genovan luigi tekee siitä melkein yhtä hyvää pestoa kuin meidän chef.

Bolloso napoletano (vasemmalla) on kuulemma jenkkien mielestä parempaa kuin Genovese. Miedompi maku siinä ainakin on. Ja jotenkin anismainen. Sen verran isot lehdet siihen pitäisi kasvaa, että niihin vois ajatella käärivänsä jotain mukavaa, kipakkaa täytettä. Tomaattisalsaa?

Varsinaisia olkimarjoja

Jos Kekkilä maksaa mulle 5000 €, niin saavat tästä itselleen sloganin: "Kekkilä - luemme ajatuksesi". Oltiin nimittäin luigin kanssa jo muutama vuosi mietitty, että mansikkamaalle tarvis katetta, jottei sateen jälkeen marjat ois aina mullassa. Aikanaan mansikkamaata perustettaessa oli niin kiiru, ettei joutanut mitään katemuoveja ajatellakaan, ja sittemmin manssut ovat saaneet vapaan kasvatuksen, eli rönsynneet pitkin ja poikin.

Katsoin jo marketissa himoiten jyrsijöiden heiniä, mutta yllättäen Honkkarissa olikin Kekkilän olkikatetta 100 litran pussukassa. Sitähän oli pakko kokeilla. Tietysti just sattui tuulinen päivä, ja silkkiset oljet lensivät pussista puutarhurin cleavageen ja ympäri pihaa, mutta isoin osa onneksi päätyi mansikkamaalle. Hyvin tuo 100 litraa riitti kattamaan mansikoiden lisäksi myös salaattirivien vierustat.

Pikkuhiljaa mansikat alkaa kukkia, joten muutaman viikon päästä saadaan syödä putipuhtaita marjoja.

Salaattimaailman torakka

Eka kasvimaa perustettiin vuonna 2002. Eka asia, minkä siihen istutin oli punainen tammenlehväsalaatti. Vaikka se ei kertaakaan päässyt siementämään, ilmestyi se uskollisesti samaan paikkaan kasvimaata vuodesta toiseen.

Tällä vuosikymmenellä sitä ei ole näkynyt, kunnes tänä keväänä vaihdoin kyseisen kasvimaan mullan ja kippasin vanhan mullan chefin pottupenkkiin. Yhtäkkiä tammenlehvää alkoi ilmestyä sinne tänne pottupenkkiä ja vieläpä isona ja muhkeana versiona. Tullaan siis saamaan pottusalaatin ainekset kätevästi samasta penkistä. Tarvii varmaan muutama pistokas siirtää takaisin kasvimaalle.

Veikkaan, että tammenlehväsalaatti selviää ydintuhostakin.

Ilme nuoremmaksi

Suodatinkankaan ja soran ansiosta kasvarin ympäristö säilyi pitkään siistinä, ja osa taimista mahtui viettämään kesänsä siinä, mutta sitten ruoho, rönsyleinikki ja voikukka levittäytyivät rumasti kasvarin seiniin asti.

Tänä aamuna keksin päiväpuhteeksi kasvarin vierustojen kanttaamisen ja muistin meillä varastossa olevan muutaman kestopuulaatan. Sitten huomasin myös tyhjän panttina makaavat, terassilta pelastetut kestopuuritilärullat.

Luigi della casa tuli apupojaksi, ja kimpssa lapsattiin liian pitkälle levinnyt nurmikko pois, levitettiin lisää suodatinkangasta, ja heitettiin puuritilät paikoilleen. Kasvari alkoi näyttää ihanan siistiltä.

Ja jotta en voisi valittaa, ettei luigi koskaan minua vie mihinkään, piipahdimme Honkkarissa, josta hain lisää sisustustavaraa kasvarin reunoille. Pitkälle seinustalle löytyi muutama ruukku ja etualalle pinkit kastelukannut (viimeinkin! On niitä pitkään etsittykin.).

Kasvarin kaunistamista ollaan lykätty tässä muutama vuosi, kun mielessä siintää uuden, isomman kasvarin tekeminen, mutta koska ainakin tämä kesä kuluu kesäkeittiötä rakentaessa, ja ylijäämätarvikkeita oli juuri sopiva määrä, oli kiva käyttää pari tuntia pikaiseen kasvarin make-overiin.

Sisäkukkarevoluutio

Suurin osa sisäkukista lähti päättämään päivänsä ulos. Anopinkielet menivät vanhaan tapaan terassin edustalle. Tällä kertaa en jättänyt yhtään pistokasta sisäkasvatukseen. Ehkä jos talvella vastaan tulee yksivärisiä anopinkieliä, niin nostalgian takia niitä ostan. Muistan meillä niitä olleen kotona joskus vuosikymmeniä sitten.

Opuntia on jo yli kymmenen vuotta vanha ja muutamaan kertaan leikelty. Kyllästyin talven aikana katselemaan sen lurpattavaa oksaa, joten sekin sai kuolemantuomion. Amatsoninlilja on luigin mummon peruja, ja kukki monta vuotta kauniisti kiitollisena siitä, että pääsi uuteen kotiin. Sitten se reppana joutui naukseripennun parturoimaksi, eikä ole seitsemään vuoteen siitä toennut. Löyhytelköön lehtiään ulkosalla, kunnes pakkaset vie sen autuaammille kasvualustoille.

Jäljelle jäi enää joulukaktus, yksi nimetön kukka, joka tekee kauniit oranssinpunaiset kukat, pari rönsyliljaa ja toimistolta varastetun köynnöskukan alku. Pari viimeksi mainittua saavat kasvaa sen takia, että käytän niitä sitten ensi kesänä istutuksissa, ja ekat sen takia, että niissä on ihanat kukat. Katsotaan sitten syksyllä, jos iskee hinku hankkia lisää sisäkukkia.

"#%!:t kasvaa

Yhdeksän vuotta siihen meni, mutta nyt voi jo sanoa, että kyllä ne "#%!:n kasvit oikeasti kasvaa. Monta vuotta meidän tontti oli pelkkä tyhjä ja tasainen lätty, jossa joka ikinen taimi näytti tulitikun mittaiselta risulta. Nyt on ruusurinteessä enemmän ruusuja kuin horsmaa ja aroniarinteessä enemmän aroniaa kuin leskenlehteä.

Tontin reunamille muka kamalan kauas toisistaan istutetut pensaat ovat jo niin limittäin ja lomittain, että jouduttiin luigi della casan kanssa siirtämään muutama isohko pensas paremmalle paikalle, jotteivät vallan tukehdu toisiinsa. Tukkakoira oli tietysti siirto-operaatioissa mukana kaivamassa, syömässä oksia ja juuria, ja haaveilemassa kompostimullasta, jota pensaiden juurille tungettiin.

Ekojen asukkaiden istuttama angervo on vallannut kompostinurkkauksen, ja mustaviinimarjapuskat ovat niin isoja, että niiden alta nurmikko on viimeinkin tukahtunut. Keltakirjokanukat kohta peittävät viimeisenkin näkymän naapuriin, ja hirvien kertaalleen syömät terijoensalavat ovat muhkeita palloja. Juhannusruusukin on antanut periksi ja alkanut kasvaa.

Melkein tää kohta alkaa näyttää puutarhalta. Mutta ei istutus tähän vielä lopu. Sillisalaattius alkaa jo vähän nyppiä, joten täytyisi keksiä puutarhaan joku toistuva teema (siis muukin kuin että yksikään kasvi ei ole sama tai edes saman värinen), jolla sitoa kasvit yhdeksi kokonaisuudeksi. Joku matala pensas, joka menestyy tiukassa savessa? Helppo perenna pensaiden juurille? Toistaiseksi istutuksia näyttää sitovan vain vuohenjuuri.

Koska olen tyttö...

... saan istuttaa pihan täyteen pinkkiä hörsellystä. Yhtäkkiä joutui kesäkukkien istuttamisen armas aika, ja kurvattiin Avensis-miehen kanssa puutarhaliikkeen pihaan. Valikoima ei päätä huimannut, joten jouduin patsastelemaan tovin jos toisenkin kukkasten ympärillä ja miettimään, mitä ihmettä istuttaisin mihinkin. Puutarhaliike oli sen verran avokätisesti muistanut meikäläistä alennuskupongeilla, että päätin sieltä kuitenkin kukkaseni hommata.

Terassin eteen oli suht. helppo valita kukat, sillä tänä vuonna terassin väri on pinkki. Kuumimmalle paikalle terassin viereen nappasin parit verbenat, kun ne viime vuonnakin siinä niin hienosti menestyivät ja kukkivat.

Etupihan ruukut olivatkin sitten hankalat täyttää, kun tarjolla ei ollut mitään korkeaa kasvia, ja kaikki roikkuvat kasvit olivat törkeän hintaisia. Lisäksi iilinä oli punavalkoinen yhdistelmä, johon pompomdaaliat sointuisivat. Valkoisena ei ollut kuin lameeta markettaa, varsinaista mummokukkaa, mutta koska se melkein kuuluu korkeitten kategoriaan, otin sen taustakukaksi. Syvänpunaiset riippabelargonit tekivät asetelmasta "marianne with a twist" -henkisen.

Kivasti tuli kukkasista 40 euroa alennusta ja vielä suuremman ilon toi erittäin ystävällinen ja mukava kesämyyjä. Kerrankin sai niin hyvää palvelua, että jäi hyvä mieli!