Säilöntä-ähkyä

Burpless keksi tekaista niin monta kurkkua, ettei jaksettu kaikkia tuoreena syödä. Olin ehtinyt hukata hyvien maustekurkkujeni reseptin, mutta netissähän niitä on pilvin pimein. Tämän ekan satsin maustoin perinteisesti tillillä ja sinapinsiemenillä, mutta seuraavasta voisi tehdä eksoottisemman, kun puutarha vielä pukkaa yrttejä, valkosipulia ja chiliä. Liemi oli perussetti: 5 dl vettä, 2 dl etikkaa, 2 dl sokeria ja vajaa 0,5 dl merisuolaa.

Kävin vielä viimeiset paarmat hätyyttelemässä marjapuskista ja poimin muutaman ämpärillisen viinimarjoja. Tämän puutarhurin päivä ei lähde käyntiin ilman aamumehua, joten tein sitä pakastimeen pullokaupalla. Karviaisiakin tulee niin, että oksat notkuu. Kukahan keksi niitäkin istuttaa 6 kpl? No, mehuksi meni osa, ja yhden puskan säästin jälkiruokamarjoille, kun karviaiset vain on tuoreina niin hyviä. Vanhin koira keksi omasta mielestään varsin kivan tempun: sillä välin kun äippä kykkii marjapuskissa, voi käydä vääntämässä viereen kakat, niin ei tarvi pelkästään viinimarjoja tuoksutella. Mahtavaa.

Tontin luonnonvaraisessa osassa myyrien ja kyiden ohella on viihtynyt myös vadelma. Jopa sellaiset puskat, joista ei ikinä ole marjan marjaa tullut, ovat viimein älynneet ruveta tuottamaan satoa. Joka toinen päivä on saanut käydä poimimassa marjoja talteen, jotta voi sitten talven pimeydessä tehdä luigille vattumuffareita. Olenpa näköjään onnistunut kasvattamaan vadelmaa myös etupihan kukkapenkissä. Ja tietystikään istuttamani keltavadelmat eivät ole tänä vuonna tuottaneet yhtään mitään.

Eilen huomasin, että kesäkurpitsat ovat pienen hengähdystauon jälkeen alkaneet taas kasvattaa julmetun suuria kurppareita, joten tänään on edessä soseutusoperaatio. Ja tomaattejakin pitäisi taas keittää kastikkeeksi talvea varten ja basilikaa nyhertää pestoksi. Tähän aikaan vuodesta ei aika käy pitkäksi.