Vaan eipä hätää! Rusakko säntää apuun! Niin on metsästä ruoka loppu, kun maaliskuu koittaa, joten ristihuuli voi siirtää huulensa ja talttahampaansa puutarhan puolelle. Hankikin kantaa kätevästi tupsutassuja, joiden varassa voi pomppia makustelemassa puutarhan eri flavoureita. Suojaverkot on enää häivähdys vain jossain paksun hangen alla.
Ihme kyllä, 10-vuotiaan kaneliomenan kuori oli tänä vuonna makoisampi kuin muutamaa vuotta nuoremman Pirjan, mutta huolellisesti tuli kumpikin lopulta syötyä rungon ympäri, joten raksavastaava pääsee puunkaatohommiin, jahka hanget tuosta hupenee.
Eipä tuo kamalasti harmita. Pirja ei ikinä kasvanut mihinkään suuntaan, ja kaneliomenakin kenotti kumman viistossa, eikä sen hedelmät nyt mitään übergurmeeta ole. Nyt on hyvä syy pläräillä omenasivustoja ja parin kuukauden päästä istuttaa joku ihanan makea syöntiomena (lajikevinkkejä otetaan vastaan) noiden kahden tilalle. Ja lapioida sille SUURI kuoppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti