Portti levällään

Puutarhaliitto haastaa puutarhurit leväyttämään porttinsa auki vierailijoille elokuussa. Englannissahan tuo on yleinen tapa, ja mikäs sen mukavampaa kuin kytistellä toisten pihoja ihan luvan kanssa ja varastaa ideoita. Tai sitten nähdä varoittavia esimerkkejä. Meidän piha kuulunee enemmän tuonne jälkimmäisen puolelle.

Portti on jäkälöitynyt, rapistunut ja hieman risa muutenkin, ja varoittaa pihalla pää viidentenä jalkana kirmaavista koirista. Sen läpi kun kulkee, on ensimmäinen varoittava esimerkki oikealla.

Kukkapenkistä ei saa tehdä jättimäisen suurta, vaikka puutarhasuunnittelija sellaisen pihaan piirtäisikin. Sitä ei yllä kitkemään, eikä kontrolloimaan kasvien kokoa. Niinpä siellä horottaa horsmat ja vuohenputket sikin sokin asterien ja minttujen keskellä. Ja vaikka kuinka suunnittelisi värien vaihtuvan keltaisesta oranssin kautta punaiseen ja pinkkiin, eksyy aina porukan keskelle joku sininen töröttämään, jos ei luonnollista tietä, niin sitten puutarhaliikkeessä sekaisin menneiden etikettien takia.

Eteenpäin kun jatketaan, osuu silmään 2 varoittavaa esimerkkiä lisää: jopa tuijat joskus innostuvat kasvamaan, joten niitä ei kannata istuttaa liian lähekkäin, vaikka muutaman vuoden näyttäisikin tyhmältä, kun puut on harvakseltaan paiskattu nurmikolle. Puutarhaliikkeissä ei myöskään kannata liikkua kuten marketin irtokarkkilaareilla, vaan hallitusti rakentaa hillitty, yhdenmukainen kokonaisuus. Onhan ne kirjokanukat nättejä, mutta ei kannata sekoittaa valkoista ja keltaista kirjoa, vaan tyytyä vain toiseen.

Keittiöpuutarhasta voisi joku hyvän idean saadakin; meillä se kun on erotettu muusta pihasta aidalla ja parilla pergolalla. Muutenkin se on ollut toimiva kokonaisuus kohopenkkeineen, kasvihuoneineen ja komposteineen. Karviaispensaita on hiukan liikaa, ja omenapuut ovat aika säälittävän kitukasvuisia. Ja taustalla jatkuu kasvitieteellinen kokoelma erilaisia koristepensaita, 1 kpl kutakin. Mutta on se kuitenkin jotenkin viehättävä.

Ulkovaraston vieressä on tällä kertaa vain valkokirjokanukkaa ja pari päärynäpensasta. Olivat aluksi puita, mutta rusakot päättivät parturoida ne pensaiksi. Niiden seurana on sembramännyn juurelle rakennettu havuasetelma ja terijoensalavan takaa pelastettu pihajasmike. Ja pari juhannusruusua. Ja luigin rakas tammi. Paikka on erityisen suosittu teinikoiran aamuvessana.

Juu, tämä portti pysyy visusti kiinni elokuussa. Jos vielä sattuisi lämmin päivä, puutarhuri perheineen löhöäisi vähäpukeisena nurmikolla. Se näky menisi jo ympäristörikoksesta.