Luigi oli eilen hurvittelemassa, joten maksimoin kurjuuden leikkaamalla nurmikon. Yhtään ei ollut talven aikana sekään homma tullut mielekkäämmäksi, vaan oli edelleen puuduttavaa ja ärsyttävää. Eikä asiaa auttanut, että tukkakoiraa sai alvariinsa hakea mistäkin ojanpohjalta.
Lopputulos oli kyllä nätti ja siisti (paitsi tukkakoiran tassujen osalta), ja luigikin huokaisi aamulla, miten näyttää piha ihan kesäiseltä, kun on nurmikko ajettu.
Siinä ajelun lomassa bongasin parit lehtokotilot. Olenkin odottanut, milloin ne meidän pihaan tiensä löytävät, sillä tuossa sadan metrin päässä niitä on jo muutaman vuoden ajan ollut, ja viime syksynä näin pari kuorta meidän pihassa. Nyt saa näköjään ihan tosissaan alkaa pitää niitä silmällä.
Lisää kakkaa päivään toi puhelu, että taas olisi traktorikuormallinen talven yli kompostoitunutta hevonkakkaa saatavilla. Tartuin tilaisuuteen heti, vaikka se tietääkin hurjaa hauistreeniä muutamaksi päiväksi, kun pitää 500 kuutiota kakkaa kärrätä kottikärryillä ympäriinsä. Mutta hevonkakka oikeasti tekee ihmeitä puutarhassa. Tällä kertaa aion lapsata sitä kaikkien pensaiden ja puiden juurelle, ja jättää loput sitten syksyyn, jolloin sen saa levitettyä kasvimaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti