Luumutkin ovat jo kukassa. Näyttävät hassuilta, kun vielä ei ole lehden lehteä näkyvillä; pelkkiä kukkia vain. Kovasti eilen jo mehiläiset pörräsivät viinimarjapensaissa. Kunpa ne nyt hoksaisivat käydä pölyttämässä luumutkin, niin saisi taas syyskuussa puun - ja suun - täydeltä makeaa.
Pakkasöitä ei toistaiseksi ole näköpiirissä, joten ehkä tänäkin vuonna säästytään yhtäkkiseltä myöhäisillan "harsotetaan kaikki puut" -rumbalta.
Kasvimaalta saadaan jo salaattia, retiisiä ja parsaa, joista jälkimmäiset olivat käsittämättömän hyviä, kun chefin kanssa niitä höyryteltiin ja nautittiin kirnuvoin ja parmesanin kanssa. Kohta aletaan taas olla vihannesten suhteen omavaraisia.
Löysin blogisi toissa viikolla hakumoottorilla, ja siitä saakka olen ihastuksen ja ihailun siivittämänä lukenut kuulumisiasi!
VastaaPoistaOlen betonilähiössä kasvanut 70-luvun kasvatti IV-vyöhykkeeltä. Pian kuusi vuotta olemme asuttaneet rintamamiestaloa hehtaarin tontilla. Muutamana vuonna olen yrittänyt kasvimaata laittaa, kehnolla menestyksellä (laiska, mikä laiska), mutta tänä vuonna kärpänen on puraissut pahemman kerran. On istutettu hedelmäpuita, laitettu kasvimaata, perennoja hamstrattu kavereilta...Intoa on enemmän, kuin tieto-taitoa =)
Kiitos viihdyttävästä ja mukavasta blogista, josta vinkkejäkin olen jo nyt saanut!
Moikka, Elina!
VastaaPoistaSama juttu täällä: intoa riittää, mutta osaamisen kanssa on vähän niin ja näin :-D Ja yleensä sekin, minkä on oppinut, muistuu mieleen vasta jälkeenpäin, kun on jo ehtinyt kunnolla turaamaan. Onneksi luonto on aika armollinen, ja välillä suostuu kasvattamaan muutakin kuin rikkaruohoja...