Viimeinkin osui kuut ja tähdet kohdilleen: murtunut varvas ei enää valittanut, ja sää oli sen verran lämmin ja kuiva, että pääsimme puutarhaan tekemään kevättöitä, vaikkakin on jo melkein keskikesä.Kasvimaat olivat kasvaneet äärimmilleen, joten kitkettävää löytyi useampi saavillinen. Harvensin kukkivia pak choita surutta koirien soseeseen, kunnes luin Gardeners' worldistä, että pak choin kukat ovat mahtavia paistettuina. No, nyt ne ovat mahtavia Kennelrehun possunsydämen höysteenä.
Kasvimaiden jätteet eivät enää mahtuneet puutarhajätekomposteihin, jotka oli ollut tarkoitus tyhentää jo toukokuussa, mikäli varvasonnettomuutta ei olisi sattunut. Vienosti pyysin tänään parempaa puoliskoa tyhjentämään ne, ja vanhana skeptikkona olin varma, että kompostoreista löytyisi vain muurahaispesiä ja juolavehnän juuria. Yllätyksekseni (pitäisi osata luottaa tieteeseen) kompostoreista paljastuikin mahtavan muhevaa multaa.
Kompostimullan avulla sain siirrettya esikkoja ja kuunliljoja paikasta toiseen, sekä istuttamaan kollegalta saadut hopeapajun alut etupihan aidanteeseen. Mielessä kun on visio hopeapajujen ja syreenien täplittämästä aidanteesta. Nyt on hyvä motivaatio jatkaa viime vuoden kahden kompostin systeemiä: toiseen kypsentämättömät kasvijätteet ja toiseen kypsennetyt sekä eläinperäiset jätteet. Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen.
Ja sitten vielä Viksulle ja Danskulle ihanaa avioliittoa! Ihana avioliitto on maailman paras asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti