Syömään!

Jo joutui se armas aika, jolloin täytyy opetella etsimään ruoka ensin omalta pihalta, ennen kuin rynnii kauppaan. Salaattiainekset ja leivänpäälliset löytyvät kasvimaalta, samoin yrtit ruokien mausteeksi. Raparperistä pystyy tekemään mehua ja piirakoita. Retiisiä pukkaa taas pienen kylän tarpeiksi. Miten sitä tuleekin aina kasvatettua niin kamalat määrät! Mitzunaa ja pak choita voi donkata wokkeihin ja koirien kasvissoseisiin, ja pinaattiakin on sen verran, että parit fetapiirakat saa aikaiseksi.

Viime vuonna kasvatettu jeera on levinnyt kahdelle kasvimaalle sekä kasvimaiden väliselle käytävälle. Näköjään siitä pitää nyhtää siemenet irti heti, kun niitä alkaa näkyä. Ajatella, että tuollainenkin kasvi menestyy monivuotisena Suomessa, ja silti Suomen ruokakulttuuri on vielä maitoperunoiden tasolla.

Kasvihuoneesta siirsin viimeiset esikasvatukset ulkoilmaan, ja nyt vain odotellaan satoa kurpitsoista, kesäkurpitsoista ja munakoisosta. Perunapenkki puskee jo niin pitkiä ja tanakoita varsia, että ehkäpä jo juhannuksena maistetaan oman maan pottuja.

Voi niitä onnellisia, joille tämä on mahdollista ympäri vuoden!