Miten monta vuotta siitä onkaan, kun sain äidiltä pistokkaan ylpeydenaiheestaan unikosta! Niitä kasvoi äidin pihalla mahtava penkillinen ja niiden kukinta oli aina yhtä huikean oranssi kokemus (jota näköjään protokamera ei lainkaan toista).Meidän kukkapenkissä tuo reppana sinnitteli jalat savessa monta märkää ja kylmää talvea. Jollain ilveellä jopa lisääntyi, vaikka ainuttakaan kukkaa ei tehnyt ennen tätä aamua. Lyhythän sen kukinta on, mutta sitäkin suurempi riemuvoitto, kun tuota yhtäkin kukkaa on odotettu jo vuosia.
Mikähän lie maasäteily, ilmastonmuutos tai hevosenkakka sen saanut kukkimaan. Toivottavasti tämä on alkua monelle uudelle unikolle :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti