Ruokabloggarit rakastavat haastaa toisensa tekemään ruokaa jostakin ainesosasta tai jonkin teeman ympäriltä. Meillä tuo on jokapäiväistä näin satoaikaan: "Kulta, nyt siellä ois hirveä määrä basilikaa, retiisiä ja pak choita. Keksipä näistä jotain huomiseksi." Ja kyllähän tuo keksii. Tämän alkukesän huikeimpia kokemuksia on mizunasta (joo, mizuna näyttää vakiintuneen kyseisen kasvin kirjoitusasuksi) tehty pesto.Mizuna ja pak choi on siitä kivoja kasveja, että niitä voi syödä sekä raakana että pannulla pyöräytettynä. Kummassakin on selkeästi tunnistettava maku, joten eivät lämpimänäkään muussaudu mauttomaksi, vihreäksi puduksi. Etanansyömistä lehdistä ja kukkimaan rupeavista yksilöistä voi tehdä koirille sosetta, tosin just luin Carol Kleinin kirjasta, ettei kukkiminen pak choin makuun tai tekstuuriin vaikuta. Satoa tulee hyvin, ja onhan nuo ihan nättejä katsellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti