Pikkuhiljaa alkaa sesonki vaihtua kasvimaalla. Pinaatit, mansikat ja herneet ovat muisto vain, ja nyt aletaan keskittyä papuihin, kurpitsoihin ja juureksiin. Herneet olivat pettymys tänä vuonna. Kelvedon wonderin "siemenet" olivat jo niin iäkkäitä, etteivät itäneet hyvin, ja kasvupaikkakin jäi maissien ja parsojen varjoon. Rondo kasvoi suht. hyvin, mutta siitä ei paljoa iloa ollut, kun se ei ole kovinkaan maukas lajike, ja kehtaa vielä tehdä massiivisen pulleat palot, joiden sisällä onkin vain ärsyttävän pikkiriikkiset herneen pipurat. Ja matoja.
Raitajuuri Chioggia ei itänyt, mutta keltajuuri Burpees golden globe tekee mukavasti iloisen keltaisia mukuloita. Harmi vain, etteivät maistu juuri millekään. Ens vuonna vois kokeilla ihan oikeaa punajuurta, jahka löytää hyvän lajikkeen. Chioggia on ollut niin makean maukas ja vieläpä kaunis marianneraitoineen, että vaikea löytää sille voittajaa.
Palsternakkakin tekee hyvää satoa, ja mikäli ei ihan heti tule yöpakkasia, saadaan jopa oikeita kurpitsoja ruokapöytään, kesäkurppareiden lisäksi (taas tänä aamuna poimin kymmenkunta käsivarren pituista ja paksuista kesäkurpparia odottamaan chefiä). Perunaa on pienen armeijan tarpeiksi asti. Helteitä on onneks luvattu vielä pari kuukautta, niin ei ehkä ihan heti tarvi ruveta miettimään säilöntävaihtoehtoja. Tuoreena kun kaikki maistuu niin paljon paremmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti