Viidakkoviljelyä

Tänä vuonna jokainen päivä kasvimaalla on seikkailu. Huonosti itäneet siemenet ja kirppakatastrofi saivat puutarhurin keväällä hätäpäissään heittelemään siemeniä sinne tänne, jotta edes jotain ruokaa alkaisi kasvaa. Siistien kasvirivien sijaan kasvimaat ovat yhtä pöpelikköä, jota joutuu päivittäin penkomaan nähdäkseen onko syötävää jo saatavilla. Joitain kasveja olen joutunut siirtämäänkin, kun ovat kovin kituneet toisten varjossa.

Se hyöty tuosta sekasotkusta on, että se saa tuholaisten suuntavaiston sekaisin. Kirpat ovat tehneet joukkopaon, ja kaaliperhoset lepattaneet autuaammille kaalimaille. Olin lentää selälleni hämmästyksestä, kun nykäisin kasvimaalta putipuhtaan porkkanan. Semmoista ihmettä ei meidän pihassa ole näkynyt sitten vuoden 2005. Parina viime vuonna ovat porkkanat päätyneet kasvimaalta suoraan kompostiin, kun ovat olleet niin matoisia (juu, tämä puutarhuri ei todellakaan opi läksyjään, vaan innostuu joka vuosi yrittämään uudestaan ja uudestaan).

Jonkinmoista kiertoviljelyä olen harrastanut, mutta siltikin tuholaiset ovat kohteeseensa löytäneet. Tästä lähtien täytyy ruveta harrastamaan viidakkoviljelyä - ellei sitten muutaman viikon päästä käy ilmi, että pöpelikön keskellä viihtyykin jokin ennen näkemätön terminaattori.

Hyvää nimipäivää kaikille pienille, kuubalaisten sikarien värisille Saimi-koirille!