Juomukurppari

Eka "Firenzen pitkä" eli Lungo di Firenze -kesäkurpitsa venähti sen pituiseksi, että päätyi ruokapöytään. Nimestään huolimatta sitä ei kuulemma kannata liian pitkäksi päästää, jotta erinomaiseksi ja pähkinäiseksi kehuttu maku ja napakka tekstuuri säilyvät hyvinä.

Kurpitsan ulkomuoto osoittautui todellakin olevan "ribbed for your pleasure", sillä siitä leikatut, ratasmaiset lantit olivat hauskannäköisiä, suorastaan kauniita, salaatissa. Maku oli raikas, eikä siinä ollut kesäkurppareille tyypillistä ulpukkamaisuutta. Täytyy seuraavaksi koittaa pyöräyttää lungot pannulla ja maistaa niitä lämpiminä. Lungo tosin on niin macho, että tuntuu pukkaavan vain miespuolisia kukkia, joten voi olla, että hedelmät jäävät harvinaisiksi herkuiksi.

Paolo Arrigon kirjassa oli mielenkiintoinen kesäkurppariresepti, jota täytyy kokeilla: kurpparisiivuja kuivataan ensin uunissa ja sitten paistetaan rapeiksi pannulla. Paolo tosin uittaa niitä vielä oliiviöljyssä ja etikassa ja turskauttaa päälle valkosipulia ja minttua. Ei kuulosta pahalta sekään.