Keinuparka tuli meille vuosia sitten rescuena; rumana ja likaisena. Luigi sitä pesi ja hioi ja haki monta monituista maalipurkkia, kun yritettiin soinnuttaa keinun sävy talon keltaiseen tiiliseinään. Lopulta oikea keltainen löytyi, ja keinu alkoi näyttää kelvolliselta näyttäytymään julkisesti puutarhassa.
Tänä kesänä keinu oli taas likainen ja rapistunut, joten käännyin designguruni puoleen ja kysyin, minkä väriseksi keinu olisi hyvä maalata. Arvasin, että nainen, jonka mielestä jopa koirien pitäisi olla vaaleanpunaisia, osaisi antaa varman mielipiteen, enkä pettynyt. 3-vuotiaan vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: vaaleanpunainen. Kun siihen vielä lisättiin isosiskon visio Missonin tyyppisestä värityksestä, oli pakko lähteä siltä istumalta Bauhausiin valitsemaan sävyjä.
Seuraavaksi maalausasemalle (ei meillä normaalisti pidetä kulahtanutta bukleemattoa asfaltilla) päätyy kukkatikkaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti