Insalata mista

Viimeinkin ollaan siinä siunatussa tilassa, että saadaan aterioille lisukkeet omasta pihasta - ja vielä jonkin aikaa myös jälkkäri, sillä mansikat kypsyvät niin nopeasti näillä helteillä, että joka päivä täytyy käydä niitä poimimassa. Yllättävän suuria marjoja Polka pukkaa yhä, vaikka kuulemma mansikan taimet pitäisi kolmen vuoden välein vaihtaa uusiin. Meillä tosin myyrät uusiuttavat mansikoiden taimikantaa joka talvi, joten ehkä puutarhurin ei tarvi ikinä moiseen vaivautua.

Ruuan lisukkeet menevät kylläkin fantasiaosastolle, sillä koskaan ei tiedä, mikä yksilö on niin kypsä, että se on pakko käyttää heti paikalla. Eiliseen salaattiin päätyi Burpless-kurkku, joka on kasvihuoneen lämmössä kasvanut ihanan makeaksi. Minibel-tomaatti puolestaan osoittautui ikävän mauttomaksi. Tarvii käyttää sen hedelmät lämpimiin ruokiin ja odottaa, että Sungold kypsyy salaatteihin. Sokeriherne De grace valitettavasti tekee kovin nopsaan herneet sisälleen, joten siitä ei kovin hyvin ehdi nauttia. Toisaalta, naukseria vartenhan meillä sitä kasvatetaan, eikä naukseri pistä pahakseen, jos suuhun osuu muutama mauton hernekin.

Kesäkurppari Nano verde di Milano on mukavan maukas ja napakka tekstuuriltaan. Suikaloin yhden yksilön eilen pannulle paahtumaan, ennen kuin lisäsin sen salaattiin. Salaattiin päätyi myös tuo siveästi jalkojaan ristissä pitävä porkkana (jotain siveyttä sentään tässä puutarhassa! Puutarhuri itse kun maalasi eilen puutarhakeinua niin tohkeissaan, ettei huomannut naisellisen ulokkeensa vapautuneen nirunarutopista. Kyseinen toppi päästi myös sisäänsä paarman. Erittäin voima(sana)annuttava kokemus ja luonnonmukainen kohotusefekti!).

Tänään onkin sitten vuorossa Escarole-salaatista ja pancetasta tehty keitto.