torstai 7. huhtikuuta 2011

Roudasta rospuuttoon

Luigi ehdotti, josko yritettäisiin lapsata jo kasvimaiden päältä lumia, jotta voitaisiin vähän aikaistaa kasvukautta. Toivoton yritys: lunta oli reilut puoli metriä, joten lapsaajan voimat ehtyivät jo puolikkaan kasvimaan jälkeen. Eikä ollut kovin helppoa edes yrittää löytää kasvimaita lumen alta.

Sentään saatiin raivattua polku takaovelta kasvihuoneelle siinä toivossa, että joskus vielä tulisi sen verran lämpimät kelit, jotta saataisiin esikasvatteet vietyä kasvariin päivähoitoon. Surettaa katsoa honteloita, kalpeanvihreitä taimia, joilla ei ole näköpiirissä pienintäkään mahdollisuutta päästä kunnon valoon. Joka vuosi on taimet jo tähän aikaan harrastaneet ulkoilua, mutta nyt on kylmää ja harmaata.

Pari hömelöä krookusta jaksaa pilkistää keittiöpuutarhan aidan alta, ja peippo laulaa pihalla kauniisti. Ojat tulvivat, eikä koirien kanssa pääse edes omalla pihalla kulkemaan, kun polut pettävät jalan alla; ja tie on silkkaa rapaliejua. On tää toki parempaa kuin talvi, mutta vois jo pikkuhiljaa tulla otollisemmat puutarhurointikelit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti