Kukkia ja kimalaisia

Ei meillä ihan vielä sentään liljat kuki, mutta krookukset kyllä (tukkakoiran suureksi riemuksi), ja tulppaanitkin kohoavat maasta sellaista vauhtia, että melkein hirvittää: viimeinkin on kevät, ja pitäisi älytä keskittyä joka sekunti siitä nauttimaan. Jostain syystä mielessä tosin vain pyörii maailmankaikkeuden inhottavin homma, eli ikkunoiden pesu.

Kurjet ja räkättirastaat palasivat maisemiin eilen, ja tänä aamuna oli tirppojen soidin jo korviahuumaava. Ensimmäinen kimalainen pörräsi krookuksissa, ja nokkosperhonen leijaili tonttia ympäri.

Esikasvatteet käyvät viimeinkin päivähoidossa kasvarissa, ja nyt saakin niitä tiukkaan seurata, sillä vihannespunkkien hyökkäys alkaa hetkenä minä hyvänsä.

Vielä on iso osa yläpihaa lumen vallassa, joten ei pääse suursiivousta ulkona tekemään, mutta sen verran pääsi jo kasvien tuntumassa patsastelemaan, että sai nipsittyä lumen katkomat ja myyrien nakertamat oksat pois. Myyrät tuntuvat talven aikana innostuneen itsensä piikittämisestä - sen verran monta ruusun ja karhunvadelman oksaa oli nakerrettu riekaleiksi.

Yksi kasvimaista oli jo sulanut sen verran syvältä, että luigi della casan kanssa laitettiin salaattia, retiisiä, pinaattia ja turnipsia kasvamaan, ja heitettiin muovit päälle pitämään hallan poissa. Normaalisti istutan kasvimaat vapun tienoilla, mutta haluan nyt kokeilla, kuinka paljon istutusta voi aikaistaa muovin ja harson avulla. Viikonlopuksi on luvattu +18, joten muovi voi osoittautua hyvin pian turhaksi...