Toinen L oli lemmikki: tukkakoira sai ensikosketuksensa myyrään. Tontin perukoilta löytyi esitapettu myyränrotkale, jonka viimeisen voitelun tukkakoira suoritti mallikkaasti: ensin kunniakierros talon ympäri ja sitten hautaus tuijien juurelle. RIP.
Elämäni tärkein L on tietysti luigi della casa, joka jaksoi koko päivän ahertaa kasvimaiden harsotuksen ja kastelun parissa, ja kun vaimo tuli kompostia kääntämästä, luigi käytti kohteliaasti termiä "earth woman", eikä "löyhkäpää".
Lämpö yllätti kesken lapioinnin. Ensin oltiin takit päällä, sitten t-paidat, ja lopulta täytyi käydä vaihtamassa ylle shortsit ja toppi. Illalla vielä tarkeni ulkoiluttaa koirat sandaaleissa ja t-paidassa. Kyllä tätä onkin odotettu viimeiset 8 kuukautta.
Lämpö tarkoittaa tietysti myös leparikeliä.Oli ihanaa oikaista lapioinnin vääntämä selkä pehmeälle patjalle, nauttia auringosta, hyvästä kirjasta (Nigel Slaterin Toast - aivan huippu!) ja virkistävästä valkoviinistä. Jostain kaukaa kaikui musiikkia (tai no, jotain Celin Dionia se oli, eli siis "musiikkia"), joka toi suorastaan mökkifiiliksen, ja tukkakoira yllätti osoittautumalla hyväksi leparikoiraksi.
Päivän kruunasi luigin huolellisesti valelema lammaspaisti, lisukkeenaan haudutettu bataatti ja itävaltalainen punaviini. Huikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti