Naapurin tädillä on keväällä aina kadehdittavan suuria ja terhakkaita taimia menossa kasvihuoneeseen. Täti kasvattaa taimiaan valoisassa ja viileässä kellarissa, ja kotirouvana ehtii huolehtia niistä päivittäin, joten ei ihme, että tomaatitkin sillä kukkii jo heti toukokuussa, ja sato on korjattu ennen pakkasia.Kerran sain tädiltä hirmuisen määrän tomaantintaimia. Omat taimet näyttivät todella noloilta niiden rinnalla, vaikka onneksi nekin robustoituivat kesän mittaan kasvihuoneessa. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, ettei täti päässyt niitä näkemään.
Tädillä on kaiken kukkuraksi aitan seinustalla papula: pelkästään pavuille varattu pikkuruinen kasvari. Niin, ja täti saa jopa purjoja kasvatettua!
Lumen sulattua teen aamupissatus(/kyttäys-)lenkkejä kauniille keltaiselle talolle asti. Sen omistaja on myös näitä kadehdittavia taimikasvattajia. Ikkunalaudat sillä on aina täynnä muhkeita taimia, ja kasvimaa niin nätiksi laitettu kukkineen kaikkineen, että joka aamu toivon koirien pysähtelevän just siinä kohti mahdollisimman pitkään. Tädillä on vielä kaiken kukkuraksi versonvihreä autokin!
Taimikasvatus on sellainen taito, mikä pitäisi opetella ihan kunnolla; tosin uuteen omakotitaloon ei koskaan saa sellaisia kasvatusolosuhteita kuin noiden tätien vanhoihin taloihin, kun uudet talot on tiiviimpiä ja huoneilma myös sen mukainen. Lehdissä neuvotaan istuttamaan siemenet köyhään multaan ja sitten panttaamaan lannoitusta, kunnes varsinaiset lehdet ovat puhjenneet sirkkalehtien ylle. Minä kyllä lannoitan jo varhaisessa vaiheessa, kun ei nuo taimet muuten kasva mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti