Just say no to nurmikko

Suurimman virheen puutarhaa perustaessa tein siinä, että istutin joka paikkaan nurmikkoa. Sitä vain piti niin itsestäänselvyytenä, että puutarha = nurmikko, jolla kasvaa muutama puu ja pensas. Tontille oli alunperin laitettu nurmikkoa vain muutamaan osaan, ja loput maasta oli paljasta savea. Rumaltahan se näytti, joten nurmikolla sen sai äkkiä nätiksi ja vehreäksi.

Nyt sitä riesaa sitten riittää kesällä ajeltavaksi. 2 kertaa viikossa täytyy nurtsi leikata, jotta se näyttää siistiltä, ja parin tunnin leikkuu-urakan jälkeen pitää vielä sormet rakoilla nipsiä saksilla kasvimaiden ja kukkapenkkien reunat ja puiden ja pensaiden alustat. Onneks olin urakan tehnyt just ennen kuin Googlen kuvausauto huristi talon ohi. Piha näyttää kuvissa hirmu siistiltä :-D

Vaikka kuin nurmikkoa hoitaisi, savimaa muokkaa sen pikkuhiljaa pelkäksi sammaleeksi - paitsi tietysti puiden ja pensaiden alla, missä se riesa rehottaa niin vahvana, että joutuu lapion kanssa sitä vääntämään irti. Uusien istutusalueiden perustaminen on hankalaa, kun ensin pitää lapioida nurmikko pois ja sitten vielä yrittää varmistaa, ettei juurien palasia jäänyt mihinkään.

Kyllä sitä tietysti nyt on viisaampi, kun on sen verran puutarhakirjoja ja -lehtiä lukenut, että tajuaa nurmikon olevan puutarhan vaikeimmin hoidettava fiitseri. Englantilaiset puutarhagurut suosittelevat, että vain pieni pläntti jätetään nurtsia puutarhaan, ja sekin vain siinä tapauksessa, että perheessä on lapsia tai lemmikkejä, jotka tarvii nurmikkoa leikkialustakseen.

Jos nyt voisin tehdä kaiken uusiksi, olisin istuttanut etupihan täyteen puita, pensaita ja maanpeittokasveja. Takapihalle ois sitten jäänyt kiitorata koirien frisbeeleikeille.