Pakko oli vielä palata hehkuttamaan tätä ens kuussa Kauppilasta saapuvaa kaunotarta. Upean kerrannainen kukka ja mahtavan hehkuva väri; aivan kuin hämyisän budoaarin samettiverho. Katsoin sille jo hyvän paikan etupihalta, jahka se valtava lumivuori kyseisen paikan päältä ensin sulaa.Oispa jo se aika, kun pääsee upottamaan lapion maahan ja kaivamaan uusille taimille kuoppia. Miten sitä hetkeä aina romantisoikin näin roudan aikaan, vaikka itse lapioiminen kuitenkin kirvoittaa muutaman v-alkuisen sanan, kun yrittää saada höylättyä kivikovasta savimaasta edes lapionpistollisen verran maata pois.
Isosiskon innoittamana tarttis saada jostain pääsiäiseksi narsissiasetelmia terassia koristamaan. Terassi on vielä täysin talviteloilla, mutta jos sää tästä hiukkasen lämpenee, voisi käydä siellä siivoamassa ja laittaa kalusteet sille mallille, että sinne voi tilaisuuden tullen piipahtaa teetä juomaan. Kulhollinen narsisseja näyttäis kivalta näin hangen keskellä. Tuskinpa enää tulee niin kovia yöpakkasia, että narsissit niistä kärsisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti