Lena Israelssonin Keittiöpuutarhuri on ehkä maailmankaikkeuden paras puutarhakirja. Lena kertoo mielenkiintoisia faktoja kasviksista ja inspiroi kokeilemaan kaikkea uutta. Vaikka kirja on täyttä asiaa, onnistuu se samalla olemaan leppoisaa luettavaa, ja niinpä luen sen joka kevät uudestaan. Jopa keittiöpuutarhan perustaminen on kirjassa kuvailtu niin ihanasti, että pelkästään siitä ilosta vois hankkia uuden tontin ja perustaa sinne toinen keittiöpuutarha.Hyvänä kakkosena on Arno Kasvin Arnon keittiökasvit, jossa kannustetaan rohkeasti kokeilemaan eri kasveja ja annetaan vinkkejä, mitä ruokaa kasveista kannattaa tehdä. Kutkuttavan lisämausteen tuo Arnon hedonistinen tyyli. Heti tekee mieli mennä hörsyläinen kesämekko päällä puutarhan siimekseen nauttimaan hyviä kasvisruokia valkoviinin kera.
Omistan kilokaupalla puutarhakirjoja, mutta valitettavasti kun on yhden lukenut, on lukenut ne kaikki. Kaikissa on samat kasvatusohjeet ja tuholaistorjuntaohjeet, mutta harva kirja tarjoaa ahaa-elämyksiä ja inspiraatiota. Ja mikä kamalinta: harvassa on kauniita kuvia. Miten ihmeessä kukaan saa kuvittamattomasta puutarhakirjasta mitään irti?
Silmissäni saavat armon enää vain sellaiset puutarhakirjat, jotka yhdistävät meidän perheen suosikkipuuhat: puutarhanhoidon ja ruuanlaiton. Jamie Oliverin Jamie at home ja Carol Kleinin Cook your own veg ovat viimeisimpiä hankintoja tässä genressä. Molemmat kaivetaan esiin, kun huomataan kesällä jotakin kasvista kypsyvän ylenmäärin.
Jos pitäisi valita vain yksi puutarhakirja mukaan autiolle saarelle se oli juurikin tuo!
VastaaPoistaSääli vaan, etten edes omista omaa kappaletta koska kirjan painos on ollut loppu jo vuosia ja uutta ei tietenkään oteta niinkuin ei mistään muistakaan kirjoista enää nykyään ja divareistakaan ei tuota mahtavuutta löydä, koska siitähän ei luovuta kun kerran on sen itselleen saanut.
Itse olen ratkaissut ongelman opiskelemalla ruotsia ja pitämällä kirjaston kappaletta aina niin kauan lainassa kun saa.