Puutarhahulluuden alussa tilasin lähes kaikki Suomessa ilmestyvät puutarhalehdet ja luin ne kannesta kanteen. Nopeasti kuitenkin iski totaalinen kyllästyminen, kun lehdet toisti samaa kaavaa:- Joka numerossa esitellään upea puutarha. Puutarhan omistajat ovat olleet eläkkeellä jo 100 vuotta ja hoitaneet koko sen ajan puutarhaansa käymättä välillä edes syömässä (just joo. Entäs me työssäkäyvät?)
- Talvinumerossa puhutaan, kuinka puutarhassa on hyvä olla valaistusta (no s***, Sherlock!)
- Kesänumerot ovat inspiroivampia kuin talvinumerot, vaikka talvella ois aikaa suunnitella ja vertailla lajikkeita.
- Esiteltävät lajikkeet ovat samoja vanhoja ja tylsiä.
- Lehdet keskittyvät enemmän koristekasveihin kuin keittiöpuutarhaan
- Taitto on niin väljä, että juttujen vähyys paistaa silmään, eikä jutut erotu mainoksista.
Pikkusiskolle viimeinen niitti oli useamman sivun juttu jäälyhdyistä. Minä lopetin kaikki tilaukset siihen, kun artikkeli alkoi: "Saduissa on usein sinisiä kukkia. Sinisiä kukkia on oikeastikin olemassa ja niitä voi istuttaa omaan puutarhaan." Voiko enää enempää keksiä tikusta asiaa?
Minä haluan lehdeltä hyviä kuvia ja taittoa, ohjeita ja innostamista, vinkkejä mitä kannattaa tehdä ja mitä lajikkeita kokeilla. En halua Pentti Alankoa masentamaan, kuinka ei kannata kasvattaa mitään muuta, kuin mikä tontilla luonnostaan viihtyy (= voikukka ja ohdake). Haluan jonkun hehkuttamaan eri luumulajikkeita ja kannustamaan ruusujen kasvatukseen savimaalla. Haluan jonkun kertomaan mulle joka kuukausi, mitä kaikkea kivaa kannattaa puutarhan hyväksi nyt tehdä ja jonkun vertailemaan, onko Aquadulce Claudia maukkaampi kuin Jubilee Hysor.
Koska Suomessa kasvukausi on lyhyt, olisi täällä varmasti suuri tilaus kunnon puutarhalehdelle, kun puutarhurit viettävät yli puolet vuodesta sisätiloissa. Harmi vain, että alan osaajia ei meillä näköjään ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti