Oltiin jo chefin kanssa luovuttu toivosta löytää tänä vuonna kuusiherkkusieniä, kunnes sattumalta silmä osui polun vieressä möllöttävään valkolakkiin. Pikainen nuuhkaisu varmisti lajinmäärityksen oikeaksi: anis tuoksuu.Chef sai kuningasidean: kun kerran muutkin sienet tuntuvat kasvavan samalla linjalla lajitoveriensa kanssa, kenties kuusiherkkusieniä löytyisi lisää, jos kävelisi suoraa linjaa pitkin. Ja niinhän siinä kävi. Herkkusieniä oli pulpahdellut pintaan useassa paikassa, melkein 2 kk myöhempään kuin normaalisti.
Kotona sienet heitettiin pannulle sipulin, valkoviinin, kerman ja persiljan kera. Kerrassaan jumalainen muhennos, jota syödessä alkoi ylä-C soida päässä. Dolce vita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti