Ensimmäisiä hankintoja uuteen kotiin 7 vuotta sitten oli kompostori. Olin jo vuodesta 1988 tottunut kompostoimaan biojätteeni, joten ruuantähteiden heittäminen tavisroskikseen tuntui synniltä.
Sorruttiin tietysti ensin halpismalliin, mistä paikkakunnan kärpäset ilahtuivat suuresti. Tuli kiiru haudata kompostin sisälmys tontinperukoille, kun kompostorissa oli enemmän kärpäsentoukkia kuin kompostia.
Seuraavaksi investoitiin Biolanin pikakompostoriin. Sinne ei ötökät yllä, ja kunhan sitä talvella sohii säännöllisesti, pakkanenkin pysyy poissa. Ainoa miinus on koko: neljän jalan ja kahdeksan tassun taloudessa kompostori jää pieneksi, etenkin talvella, kun kompostia ei voi välillä mihinkään tyhjentää lumen ja jään tukkiessa tyhjennysaukon.
Keväisin kompostimulta menee kukkapenkkien käyttöön ja syksyisin se haudataan kasvimaiden täytteeksi.
Viime keväänä luin Mari Mörön puutarhakuvauksia ja heti innostuin kompostoimaan myös puutarhajätettä, joka me ollaan aiemmin vain tyrkätty tontinkulmaan maatumaan. Halpakaupasta hankittiin suuret saavit, jotka täyttyivät hyvin pian kasvimaa- ja kasvihuonejätteestä. Keväämmällä nähdään, onko niissä mikään kompostoitunut. Olis hienoa saada kompostimultaa omasta kompostista, eikä aina tarttis lähteä peräkärryllä hakemaan multaa kaatopaikalta.
Jos ois oikein pro, hankkis paperisilppurin. Gardeners' World vinkkasi, että sanomalehtipaperia kannattaa silputa kompostoriin kuivikkeeksi. Kai siitä jotain raskasmetallia kasveihin imeytyy, mutta tässä iässä sitä on jo niin lyijyllä ja elohopealla kyllästetty, ettei pieni lisä tunnu missään. Kaupan kuivikkeet ovat kalliita, eikä niitä edes joka kaupassa ole. Usein ne myös ovat kaukana kuivasta, kun ovat jossain varaston nurkalla kastuneet ja jäätyneet useita kertoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti