Mieleen kuitenkin hiipi, että mullan vaihtaminen ja tuholaisten torjuminen on hankalaa valmiista altaista. Kun vielä routa rikkoi altaat pahasti, päätimme tehdä kasvihuone 2.0:n ja keksiä sinne ihan uuden systeemin.
Tälle tuli major brainwave muoviämpäreistä. Nehän on loistavia kasvatusastioita: halpoja, kevyitä, helppoja varastoida ja kosteutta pidättäviä.
Ensiksi puhkottiin kaikki ämpärit, mitä kotoa löytyi, ja sitten haettiin halpakaupasta lisää. Kolme vuotta on tullut noita jo käytettyä, ja tulokset ovat olleet hyviä. Ämpäreitä on helppo liikuttaa sisään ja ulos säätilan mukaan, ja istutusvaiheessa olen lisännyt multaan lannoiterakeita, joten kasvit ovat pärjänneet pitkään ilman lisälannoitusta. Kasvihuoneen lämpötila kohoaa nopeasti tosi kuumaksi, mutta kasvit eivät ole kuivuneet, kun muovi ei kosteutta haihduta. Kasvihuoneen siivoaminen syksyllä on helppoa, sillä ämpärit voi vain nostaa ulos ja kipata sisältö tontinkulmaan tai maanparannusaineeksi kukkapenkkiin.
Viime kesän vihannespunkkipaniikissa ämpärit osoittautuivat siitäkin hyviksi, että kun niiden ympärille kiersi maalarinteippiä nurinpäin, jäivät maasta nousevat punkit teippiin kiinni, ja kasvi pelastui.
Muutama mätänemiskatastrofi on osunut kohdalle, kun pohjan viemäröintireiät on jostain syystä umpeutuneet, mutta joissain tapauksissa olen saanut kasvin pelastettua imeyttämällä liian kosteuden sanomalehteen (kyllä hätä keinot keksii). Toinen ongelma ämpäreiden kanssa on ollut se, että nälkä kasvaa syödessä. Kasvariin tulee joka vuonna entistä enemmän taimia, joten ämpärit meinaa loppua kesken joka ikinen vuosi. Puhumattakaan siitä, että kasvarin 9 neliötä käy pieneksi.
Vähän olen kade tuosta kasvihuoneesta. Minulla olisi tuolla kasaamaton kasvihuone odottamassa kasaajaa...........
VastaaPoistaPitänee jossain vaiheessa varmaan palkata tekijä. Ihanaa katsella tuollaista ...*huoh*