Olemme muuttaneet

Tarina jatkuu (ruokaisalla sivumaulla) Puutarhan ja hellan välissä. Nähdään siellä :-)

Pankkikortti tottelee kuria

Mutta voi pojat, että sitä kuria täytyy tänä keväänä löytyä! Ei ehtinyt Pirilän taimipiha olla minuuttiakaan auki, kun seireeni jo alkoi houkutella ostoshurmokseen: siskolla kun alkaa tänä keväänä operaatio Blank canvas - sama, mikä mulla oli edessä päivälleen 10 vuotta sitten. Siellä on (paremmalla vyöhykkeellä, tietysti) iso, tyhjähkö tontti odottamassa puutarhuria siirtämään ziljoona tainta taimipihalta loppusijoituspaikkaansa.

Lyötiin heti lukkoon Pirilä-päivä, mutta miten ihmeessä siellä voi pitää itsensä kurissa ja keskittyä vain haalimaan kaikkea ihanaa siskon pihaan?

Kuria toki buustaa se, että iso osa ihanuuksista ei näillä korkeuksilla menesty (juu, menin pläräämään taimikuvaston). Muuten ois ostoskärryssä helmipensasta, kultasadetta ja tulppaanipuuta - sekä sihteerikkömagnolia, ihan vain nimensä takia. Mutta näköjään kääpiömanteli menestyy täälläkin. Ja jalosyreeni. Trumpettiköynnös ja kiinanruusukvitteni. Kirjovaahtera ja makeakirsikka. Ja rusakon syömän punakanelin tilalle omenapuu Jaspi. Melkein iski hyperventilaatio kuvastoa lukiessa.

En nyt heti keksi, mihin kohti noita istuttaisi, mutta eiköhän jostain tontin kulmalta löydy kaikille noille koti. Vaikka siis piti keskittyä tästä lähtien yhtenäistämään puutarhan ulkonäköä, eikä jatkaa tällä irtokarkkilinjalla. Mutta herraisä sentään: kirjovaahtera! Ihan pakko saada!

Tunnustuksellista

Pienen ryytimaan puutarhuri antoi ystävällisesti tunnustuksen tämän viherturaajan blogille. Lämmin kiitos :-)

Tunnustettujen tulee tunnustaa seuraavat asiat:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Puutarhainnostuksen syntymä

Luigi della casa osti vuonna 2002 hoidolleen (ei oltu silloin vielä naimisissa) 6500 neliötä savimaata, jossa kasvoi muutama neliö nurmikkoa, 2 terijoensalavaa ja 1 äitienpäiväruusu. Sen lisäksi turaajalle oli sattunut syntymään pikkosiskoksi megaluokan viherpeukalo, jonka piha oli hurmaava viidakko ruusuja, tulppaaneja, viinirypälettä ja sinisadetta. Sen rinnalla savimaa alkoi aika nopeasti näyttää masentavalta, vaikka voikukat ja ohdakkeet sitä värikkäästi pilkuttivatkin.

Innostusta lisäsi mukava puutarhasuunnittelija, joka piirsi paperille vision siitä, miltä piha voisi joskus eläkeiässä näyttää. Ja kun ensimmäinen kasvimaa oikeasti tuottikin ruokaa suht. vähällä panostuksella, ei viherturaamisesta ollut enää paluuta. Onneksi luigi on väsymättä jaksanut nikkaroida ja ideoida keittiöpuutarhaan kaikenlaista vuosien varrella ja kuskata vaimoa taimitarhalta toiselle.

Puutarhablogin syntymä

Chef aloitti bloginsa kesällä 2009, ja se osoittautui kivaksi tavaksi jakaa ruokakokemuksia klaanin (= siskot + lanko) kanssa. Samoin perustein ja muistini virkistämiseksi perustin oman blogini loppuvuodesta 2009. Oli suorastaan shokki huomata, että tätä lukee joku muukin :-0

Vuosien varrella ollaan usein puhuttu blogiemme yhdistämisestä, jolloin saisi koottua vihanneksen tarinan siemenestä ruokapöytään ja kuvitettua jutut nätisti, kun chef kerran harrastaa valokuvausta. Hannelellahan on juuri tällainen hurmaava hybridiblogi, joka saa huokailemaan ihastuksesta. Tosin siellä tulee aina nälkä. Voi siis olla, että jossain vaiheessa meillekin syntyy hybridi, jahka sille ensin keksitään vetävä nimi (tärkein asia blogissa, eikö?).

Lempikasvi

Lempikasvini ei ole mitenkään erikoinen, kaunis tai harvinainen, mutta ehdottomasti tunnearvoltaan suurin: parsa. Joka ikinen kevät sydän sykähtää, kun yhtäkkiä parsapenkistä pilkistää pieniä alkuja, jotka muutamassa päivässä kasvavat voissa uitettaviksi ja parmesanilla kruunattaviksi. Siitä alkaa ruokakesä.

Puutarhafilosofia

"Eteenpäin, sanoi puutarhuri savimaassa." Kaikkea pitää kokeilla (pankkitilin rajoissa), eikä saa kuunnella sitä suomalaista puutarhagurua, joka kehottaa kasvattamaan vain sitä, mikä tontilla luonnostaankin kasvaa. Harrastuskausi tässä maassa on niin lyhyt, ettei saa jäädä miettimään, ostanko tuota siemenpussukkaa/kukkaa/puuta, kun seuraavan tilaisuuden saa vasta 7 kuukauden päästä. Eikä tämä harrastus ole vaikea: sen kun donkkaa taimen maahan tai siemenet johonkin purkkiin, niin kyllä ne sieltä useimmiten kasvaa. Vain mielikuvitus on kokeiluilla rajana: porkkanoita voi kasvattaa kumisaappaassa, perunoita ämpärissä, kirveliä pesusoikossa, lipstikkaa koristepensaana ja minttua perhosten ilona.

Nolo tunnustus

Tunnustetun tulisi antaa tunnustusta muille puutarhablogeille, mutta nolona tunnustan olleeni blogirajoitteinen ja ajan salliessa lukenut lähinnä ruokablogeja, koska olen ennakkoluuloisesti ajatellut, että suurin osa puutarhablogeista keskittyy koristekasveihin. Tosin jo pikasilmäyksellä Pieneen ryytimaahan huomasin, että siellä oli puutarhuri kokenut samoja asioita Subarctic plentyn kanssa ja löytänyt hyvän chililajikkeen, ja Tontilla käydessäni innostuin orvokkien viljelystä (voi ne koristekasvitkin näköjään inspiroida!). Haastan nyt siis itseni etsimään puutarhablogeistakin suuhunpantavaa.

Hankisukellus

Kevään etenemistä on seurattava. Jos ei muuten, niin loikkaamalla polvia myöten hankeen tsekkaamaan, joko keittiöpuutarhan aidan vierellä kasvaa krookukset. Ja kasvaahan siellä! Monta tököä oli noussut maasta; isoimmat jo 5 cm:n pituisina.

Harmi, ettei niitä kovin kauan tarkene ihailla, kun lahkeet ja sukat kastuu, mutta ovatpa mukava osoitus siitä, että parempaa kohti ollaan menossa.

Ihan häkellytti yhtäkkiä huomata, että ens viikko on jo huhtikuuta. Parhaimpina vuosina on tomaatit pääseet kasvariin päivähoitoon huhtikuun alussa (no, nyt luvataan megaluokan takatalvea), joten täytyy kiiruusti ruveta siirtämään tomaatteja isompiin purkkeihin, joissa ne on kätevä kantaa sisään ja ulos.

Piti ihan tehdä itselle muistilista, jottei mikään esikasvatus jää vahingossa tekemättä. Hopeapajusta on otettava alkuja, koska edelleen on visio hopeapaju-syreeni -aidanteesta. Jostain syystä hopeapajua ei taimikaupoissa myydä - liekö liian retro nykypihoihin - joten alut on nyhdettävä siitä ainoasta, jonka olen puutarhaan löytänyt.

Dahliatkin täytyy donkata jo ruukkuihin esikasvuuseen, jottei käy kuten viime vuonna, jolloin kukinta alkoi vasta syys-lokakuussa. Ja ihan kohta täytyy alkaa esikasvattaa maissia ja 2-3 viikon päästä laittaa kurkut ja kurpitsat purkkeihin. Hurjaa.

Melkein unohtui panna!

Koirien kanssa metsässä tarpoessa tuli sellainen fiilis takaraivoon, että ihan putkeen ei ole nämä kevätkylvöt menneet. Jotain on varmasti unohtunut.

Ja niin olikin: perinteinen räntäistutus, eli retiisin ja salaatin kylvöt ämpäreihin kasvihuoneeseen! Sääkin oli melkein kohdillaan, tosin rännän sijaan taivaalta tuli ehtaa lunta. Tukkakoiran kanssa haettiin ämpärit ja kuplamuovit varastosta, ja kaadettiin ämpärit täyteen multaa. Toiseen ämpäriin laitettiin Cherry belle -retiisiä ja toiseen All seasons salad -salaattimixiä. Satoa odottelemme toukokuun aikana. Silloin tosin muutenkin alkaa salaattia pukata kasvimaalta, mutta räntäistutuksesta en luovu. Antaahan se mahdollisuuden upottaa sormet multaan ja harjoitella siementen ripottelua pitkän talven jälkeen.

Jostain muistui mieleen myös se, että basilika tuottaa satoa kuudessa viikossa, joten kaivoimme loput mullat säkistä pienempiin ruukkuihin, ja istutimme toiseen Bolloso napoletanoa ja toiseen Genoveseä. Viime vuonna laitoin ruukut roheesti suoraan kasvariin kasvamaan, joten tein nyt saman tempun, kun löysin vielä ison suikaleen kuplamuovia. Hiukan tunnen itseni rikolliseksi. Nimittäin Genovese-lajike on suojeltu, eikä oikeaa Genoveseä saa Genovan ulkopuolella, vaan ne menee siellä kaikki peston tuotantoon. Ostamalla siemenpussin, joka väittää olevansa Genoveseä, tukee hämäräperäistä basilikanväärennösbisnestä. Ei kai poliisit tule kasvaria ratsaamaan, jos lupaan ja vannon, että käytän tämän siemenpussin loppuun, enkä sitten enää ikinä tee basilikarikosta?

Nälkä kasvoi viljellessä, joten istutin myös rucolaa ja kirveliä kuplamuovin alle. Heti sen jälkeen FMI lupasi -10 asteen yöpakkasia. Great.

Mieleni minun tekevi

tehdä tilaus Kauppilalle. Että niiden taimikuvasto oli taas hurmaava! Ihania uutuuskukkasia, jotka suorastaan kiljuvat päästä kasvamaan meidän pihaan.

Hurmesilkkiheinä sopisi riippahernepensaiden luo tai keittiöpuutarhan aidan eteen, pioni Sorbet varmasti löytäisi kolosen sini-pinkistä kukkapenkistä, ja roosa iiris Momogasumi on aivan pakko saada, vaikka sille ei ihan heti hyvää paikkaa olekaan. Ja se vaniljantuoksuinen purppurasilkkiyrtti - eihän semmoista voi Kauppilan taimipihaan yksikseen jättää.

Näin takatalven keskellä (minä muuten sen aiheutin, kun laitoin toppatakit ja talvikengät pois. Heti saman tien alkoi sataa lunta) lämmittää ajatus hyvin pakatusta Kauppilan pahvilaatikosta, josta lukuisten Turun Sanomien keskeltä paljastuu taimi toisensa perään. Lumen ja jään sijaan pääsee upottamaan lapion pehmeään maahan. Oispa jo se!

Rusakko, mikä ihana tekosyy!

Kaikista ei ole omenatarhuriksi. Huonoimmat meistä valitsevat typerät ja hitaat lajikkeet, joista saa vuosikausia odottaa satoa, tai sitten istuttavat omppupuun kivikovaan savimaahan ja katsovat sen kitumista sadosta haaveillen.

Vaan eipä hätää! Rusakko säntää apuun! Niin on metsästä ruoka loppu, kun maaliskuu koittaa, joten ristihuuli voi siirtää huulensa ja talttahampaansa puutarhan puolelle. Hankikin kantaa kätevästi tupsutassuja, joiden varassa voi pomppia makustelemassa puutarhan eri flavoureita. Suojaverkot on enää häivähdys vain jossain paksun hangen alla.

Ihme kyllä, 10-vuotiaan kaneliomenan kuori oli tänä vuonna makoisampi kuin muutamaa vuotta nuoremman Pirjan, mutta huolellisesti tuli kumpikin lopulta syötyä rungon ympäri, joten raksavastaava pääsee puunkaatohommiin, jahka hanget tuosta hupenee.

Eipä tuo kamalasti harmita. Pirja ei ikinä kasvanut mihinkään suuntaan, ja kaneliomenakin kenotti kumman viistossa, eikä sen hedelmät nyt mitään übergurmeeta ole. Nyt on hyvä syy pläräillä omenasivustoja ja parin kuukauden päästä istuttaa joku ihanan makea syöntiomena (lajikevinkkejä otetaan vastaan) noiden kahden tilalle. Ja lapioida sille SUURI kuoppa.