Sisäkukkarevoluutio

Suurin osa sisäkukista lähti päättämään päivänsä ulos. Anopinkielet menivät vanhaan tapaan terassin edustalle. Tällä kertaa en jättänyt yhtään pistokasta sisäkasvatukseen. Ehkä jos talvella vastaan tulee yksivärisiä anopinkieliä, niin nostalgian takia niitä ostan. Muistan meillä niitä olleen kotona joskus vuosikymmeniä sitten.

Opuntia on jo yli kymmenen vuotta vanha ja muutamaan kertaan leikelty. Kyllästyin talven aikana katselemaan sen lurpattavaa oksaa, joten sekin sai kuolemantuomion. Amatsoninlilja on luigin mummon peruja, ja kukki monta vuotta kauniisti kiitollisena siitä, että pääsi uuteen kotiin. Sitten se reppana joutui naukseripennun parturoimaksi, eikä ole seitsemään vuoteen siitä toennut. Löyhytelköön lehtiään ulkosalla, kunnes pakkaset vie sen autuaammille kasvualustoille.

Jäljelle jäi enää joulukaktus, yksi nimetön kukka, joka tekee kauniit oranssinpunaiset kukat, pari rönsyliljaa ja toimistolta varastetun köynnöskukan alku. Pari viimeksi mainittua saavat kasvaa sen takia, että käytän niitä sitten ensi kesänä istutuksissa, ja ekat sen takia, että niissä on ihanat kukat. Katsotaan sitten syksyllä, jos iskee hinku hankkia lisää sisäkukkia.