Syksyllä, mahtavan sadon jälkeen, Sinikka alkoi näyttää väsymisen merkkejä. Yksi haara näytti kokonaan kuolleelta, mutta luigin kanssa päätimme vielä odottaa kevääseen ja katsoa, miten Sinikan käy.
Keväällä Sinikka pukkasi paljon kukkasia ja jaksoi puhjeta alaoksiltaan lehteen, mutta sitten iski lopullinen kuihtumus. Syyllinenkin löytyi helposti, kun Sinikkaa kävi vähän tönimässä: paksu puu heilui alaosastaan suht. holtittomasti. Vesimyyrähän se siellä on käynyt tekemässä Sinikalle viimeisen palveluksen. Jahka luigi saa puun kaadettua, täytyy vähän käydä lapiolla sohimassa Sinikan juuristossa, kun kiinnostaa nähdä, miten isoa tuhoa siellä on tehty.
Sinikka jättää jälkeensä suuren aukon, sillä se peitti kivasti näkymää naapurin puukasaan. Tuskinpa tuohon kuitenkaan ihan heti uskaltaa mitään muuta istuttaa, jottei käy myyrien ruokavalio liiaksi kukkaron päälle.
Olisi kiva saada uusi luumupuu pihaan, mutta en ihan heti sille paikkaa keksi. Pitänee alkaa patsastella pihalla sillä silmällä ja odotella puutarhaliikkeiden alennusmyyntejä, josko sieltä halpa luumu irtoaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti