Sisäkukat ovat aina olleet vain se välttämätön paha, kun kyllähän niitä kuuluu ihmisellä olla. Mitenkään ahkerasti en ole niitä viitsinyt hoitaa, mitä nyt vain varmistanut, että niillä on nätti ruukku ja kerran viikossa ryyppy vettä. Ens kesänä on tarkoitus donkata melkein kaikki kesäkukat ulos ja antaa sitten syksyllä pakkasten hoitaa ne hautaan, kun olen kampaajani kanssa samaa mieltä, ettei eläviä kukkia raaski noin vain kompostiin heittää.Vuosia sitten sain pikkusiskolta ihanan joulukaktuksen, joka toi talven pimeyteen suurta iloa mahtavalla kukinnallaan. Kauan se kasvi elikin ja muutti asunnosta toiseen, kunnes yksi kesä sai jonkin taudin ulkona terassilla ja kuukahti siihen. Äitivainaan vanhasta joulukaktuksesta nyysin salaa pari lehteä, ja nyt niistä lehdistä on kasvanut jo niin iso kasvi, että se kukkii.
Ihanainen kampaajani paljasti tykkäävänsä joulukaktuksista ja omistavansa useamman yksilön. Siinä saksittavana istuessani päähän pälkähti, että voisihan sitä ostaa muutaman joulukaktuksen lisää. Ainakin sellaisen violetin. Ja keltaisen. Ja tummanpunaisen. Kun kyllähän niitä sisäkukkia ihmisellä pitää olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti