Alkaa jo mahanpohjasta vihloa (siis sillai kivasti), kun ihan kohta on SE. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kauheampia talvet on; kylmyyttä ja pimeyttä ei tunnu pystyvän sietämään mitenkään päin. Nyt ollaan jo melkein selvitty hengissä tästäkin talvesta, ja oikeasti kohtapuoliin (= kuukauden päästä) pääsee upottamaan sormensa multaan ja seuraamaan, mitä kaikkea maasta alkaa kasvaa.Täytyy myös tunnustaa oma lapsellisuutensa ja myöntää täpinöivänsä tulevaa Plantagen-reissua. Jos vaikka sieltä sais yrttejä ja narsisseja! Tai siemenperunaa ja pelargoneja!
Kauppilan luettelo on luettu jo moneen otteeseen ja - yllätys, yllätys - tilaus lähtee kohtapuoliin Turun suuntaan. Keltavadelmaa, kärhöä, mustamarjakanukka ja ehkä yksi suolaisen hintainen magnolia kulkeutuu sieltä sisämaahan. Täytyy vielä plärätä niiden nettikauppa läpikotaisin, ettei vaan jää mitään tilaamatta ;-)
Huikeita juttuja Kauppila oli luetteloonsa laittanut: Suomessa kasvatettuja magnolioita, tryffelikasvustolla kyllästettyjä tammia ja pähkinäpensaita, pyörryttävän kauniita puupioneja... Hassua, että vaikka ihmisellä on iso piha, ei sieltä sittenkään noin vain istutuspaikkoja löydy. On varjoa, paahdetta, märkää, kuivaa, koirien frisbeenheittoalue, lumenkasausalueita. Mutta jos henkilö tahtoo mustamarjakanukan (tai kaksi), niin henkilö ostaa sen ja istuttaa vaikka keskelle nurmikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti