Gardeners' World (taas! Mutta se oikeesti on inspiroiva ja leppoisa lehti) käyttää joka numerossa muutaman sivun ruukku- ja amppeliasetelmiin. Kun niitä on nyt useamman vuoden katsellut, asetelmien perusteet ovat tulleet tutuiksi ja innostus herännyt. Värimaailmassa riittää vielä opettelua, kun sattuu olemaan tällainen pliisujen värien karttaja. Pitkän, harmaanvalkoisen talven jälkeen sisäinen Hannele Lauri tunkee väkisinkin esiin ja alkaa kaivata pihalle kirkuvia värejä. Kadehdin aina ihmisiä, jotka osaavat tehdä tyylikkäitä yhden sävyn asetelmia. Siis niitä tyyppejä, jotka ostavat valkoisia pelargoneja, eikä niitä kaikkein kirkuvimman pinkkejä.Nykyään saa onneksi pakkasenkestäviä ruukkuja, joten talveksikin pystyy tekemään asetelmia (jotka tällä hetkellä ovat 50 cm lumen alla), eikä tarvi aina keväisin ja syksyisin raahata painavia ruukkuja ulos varastosta ja takaisin sisään.
Kuvan asetelman (ruukkuja on yhteensä 3) tein etupihalle syksyllä. Taiteen sääntöjen mukaan pitäisi ruukussa olla vielä jotain roikkuvaa, mutta eihän meillä syksyisin mikään roikkuva elä. Väritkin ovat kaukana harmoniasta, mutta mä en voi vastustaa sorvarinpensaita, enkä kirjavalehtisiä kasveja, enkä etenkään näiden kahden kombinaatioita.
Optimistisesti tungin mullan sekaan krookuksen sipuleita. Oispa hienoa, jos keväällä sieltä alkais krookukset nousta, ja nuo tuijatkin säilyisivät hengissä, jotta niitä vois käyttää kevät- ja kesäasetelmien taustalla tuomaan korkeutta. Roikkuvat osaset toivottavasti ovat parhaillaan rönsyämässä olkkarissa.
Tampereen seudulta ei oikein löydy inspiroivia kesäkukkakauppoja. Tavis pelargoniat ja muratit on jo niin moneen kertaan nähty ja istutettu, että ois kiva saada jotain eksoottisempaa ja näyttävämpää. Kunpa se Pirilä ois aikanaan löytänyt Tampereelta tontin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti