Vaikka tämä vuosikymmen on alkanut naukserinkirpeiden pakkasten merkeissä, toivottavasti se ei ennusta yhtä pahoja vuosia kuin viime vuosi: joka ikisessä kuussa oli pakkasta - paitsi marraskuussa.Toukokuussa peiteltiin hallaharsolla luumupuut, ja lämmitin paahtoi kasvihuoneessa yötä päivää. Ruusupavut istutettiin kolmeen kertaan, kun halla kärväännytti niiden taimet maan tasalle. Vesi kielellä odotettu maissikokeilukin tyssäsi eräänä aamuna, kun kasvimaalla törötti enää vain mustuneet varret.
Massiiviset perunaistutukset käpristyivät useampaan otteeseen. Vain 1 penkki säästyi, kun mies jaksoi ahkeraan sitä harsottaa. Minä annoin jo jossain vaiheessa periksi, ja sanoin, että vieköön halla, "#%!
Karuinta oli herätä heinäkuussa siihen, että pakkanen oli käynyt pihalla. Siinä vaiheessa ei enää ehtinyt mitään istuttaa uudelleen, vaan vahingot oli kärsittävä ja mustuneet kasvit heivattava kompostiin. Ihme kyllä, paleltuneet kesäkurpparit jaksoivat vielä muutaman pienen pötkön pukata maailmaan, ja perunat sinnittelivät sen verran, että kolmisen ämpärillistä saatiin keittiöön kannettua. Ruusupavuista tuli vain kourallinen syötävää, vaikka siemenpussi lupasi niistä kilokaupalla ruokaa, ja niitä varten oltiin oikein papusalotkin pystytetty.
Kunpa tästä keväästä tulis lämmin, ja kesäkin ois kesä, eikä mikään epämääräinen, kylmä välitila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti